Kirjoittajan arkistot:petrika

Toinen runo: Väinämöinen strategisen johtamisen ja operatiivisen toteutuksen ristipaineessa

Väinämöinen vihdoinkin tekee jotakin, mutta tahti ei ole kummoinen: noustuaan maihin hän vasta muutaman vuoden kuluttua alkaa miettiä, että maisema vailla metsiä ja peltoja on huono. Tämänkin huomion jälkeen Väinämöinen jää johtohommiin. Sampsa Pellervoinen toimittaa Väinämöisen tilaamaan urakan, ja pian … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #106: Minä ja hän

Alberto Moravian Minä ja hän on kertomus miehestä ja hänen peniksestään. Kyse ei olisi siitä, että penis olisi mukana jollakin vertaiskuvallisella tai symbolisella tasolla. Tietenkin se voi olla symboli jollekin muulle tässä tarinassa, mutta kertomuksen itsensä tasolla toinen päähenkilöistä todellakin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Muumit ja alkuperäisen paremmuus

Muumeista on tehty uusi animaatiosarja. Se on tietenkin väärin, sillä alkuperäinen on aina parempi. Alkuperäisyys on kuitenkin hyvin suhteellista. Monet ilmeisesti pitävät 1990-luvun Muumilaakson tarinoita -animaatiosarjaa alkuperäisenä, kun vertailua tehdään. Sitä voi pitää absoluuttisen alkuperäisenä televisiosarjana vain, jos jättää huomiotta … Lue loppuun

Kategoriat: elokuvat ja televisio | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ensimmäinen runo: Väinämöistä odotellaan

Ensimmäinen nimeltä mainittu henkilö Kalevalassa on Väinämöinen. Vanhan Väinämöisen vyöltä virinneitä virsiä tekisi kertojan mieli laulella. Ensimmäinen runo päättyykin Väinämöisen syntymään. Tuota syntymää edeltää maailman itsensä syntyminen. Toki jonkinmoinen muodoton alkutila on olemassa – ei tosin mitään kvanttivaahtoa vaan Ilmatar … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kalevala-sarja alkaa

Aloitan blogissa Kalevalan runojen läpikäymisen. Tarkoitus on tehdä sitä aika kevyellä otteella: ei mitään historiallis-kriittistä lähestymistapaa, vaan päinvastoin varmaan jopa melko yksisilmäisen rento ote. Tarkoitus on ihmetellä käänteitä ja Väinämöisen mainetta, kun konteksti enimmäkseen jätetään huomiotta. En pyri erityisemmin olemaan … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #105: Kylä

Kun aloin lukea William Faulknerin romaania Kylä, minun täytyi tarkastaa olenko lukenut jo jotain siihen liittyvää. Olen melko varma, että aikaisempi kokoelma Karhu sisältää tarinan, josta Kylän tapahtumat jatkuvat. Kylä kertoo paitsi miljööstään niin myös Snopesin perheen ja suvun vaikutuksesta … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #104: Kuolema iltapäivällä

Ernest Hemingwayn Kuolema iltapäivällä on tietokirja härkätaistelun historiasta ja kirjoittamisajankohtansa nykytilasta. Sen ilmeisin kerronnallinen elementti on ajoittainen turha dialogi kirjoittajan ja vanhan rouvan välillä, mutta tällaisestakin tietoteoksesta huomaa muitakin tarinoita. Härkätaistelu itsessään on tietenkin tarkasti säädelty tarina, jossa on juonenkuljetuksen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Alastair Reynolds: Kostaja

Alastair Reynoldsin Kostajan tarina on vaikeuksissa. Kysessä on kostotarina, ja muualle kuin merelle lavastettuna merirosvotarinana se on paremmin kirjoitettu kuin esimerkiksi Michael Moorcockin Ilmojen sotaherra. Kostotarinoihin tai merirosvotarinoihin romaani tuskin tuo mitään uutta, mutta sen vaikeudet eivät kumpua siitä. Liki … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #103: Pirstaleita

Ayi Kwei Armahin romaani Pirstaleita oli taas sellainen, joka täytyi pyytää noutamaan kaupunginkirjaston varastosta. Hänen teoksiaan on käännetty vähän, eikä Pirstaleita ole ilmeisesti koskaan julkaistu uudelleen sitten vuoden 1971. Koska kirjailija ei ollut minulle muutenkaan tuttu, en tiennyt ollenkaan mitä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #102: Syvä joki

Jostakin syystä aloin lukea James Dickeyn Villi joki -romaania kuin sitä ei olisi filmatisoitu samalla nimellä. Muistikuvani elokuvasta lienevät televisiomainoksista, enkä ole koskaan nähnyt kokonaan, mutta arvelin etteivät mieleeni tulevat hädän ja aggression sävyttämät pätkät voi olla tarinasta, joka alkaa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti