Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #135: Älä unohda, Darie

Zaharia Stancun romaani Älä unohda, Darie on minulle vaikea tapaus. Se kuvaa Darie-pojan elämää lapsuudesta nuoruusikään Romaniassa 1900-luvun alussa. Mutta samalla se kuvaa myös Romanian ja koko Euroopan tapahtumia niin, että Darie jää välillä pitkäksi aikaa varjoon. Kerronta ei sinänsä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #133: Tuhannen härän vuori

Yashar Kemalin romaani Tuhannen härän vuori ei ole satu samalla tavalla kuin Ararat-vuoren legenda tuntui olevan. Se ei myöskään ole tarina tarinasta ihan niin kuin Memedin tarinan jatko. Tuhannen härän vuori on tarina vähän eri tavalla – se on tarina … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #132: Ehkä jossain muualla

Romaani Ehkä jossain muualla on Amos Ozin debyytti Keltaisessa kirjastossa, ja ilmeisesti hänen esikoisromaaninsa muutenkin. Teoksen tarina ei oikein hahmotu – ainakaan alusta loppuun. Missä määrin se on tarina kibbutsilta, missä määrin kibbutsista, ja missä määrin juuri muutamasta kibbutsin ihmisestä? … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #131: Laittomuuden kausi

Wole Soyinkan Laittomuuden kausi -romaania lukiessa tein huomion: kirjoittaja lienee toinen Keltaisen kirjaston ensimmäisten 131 osan kirjailijoista, joka on yhä elossa. Toinen on Ayi Kwei Armah – afrikkalaistaustaisia hänkin. Näin oli siis tilanne tätä merkintää kirjoittaessa lokakuussa 2019. Soyinka oli … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #130: Humboldtin lahja

Edellisen Keltaisessa kirjastossa ilmestyneen Saul Bellowin teoksen eli Augie Marchin kiemuroiden merkinnässä kirjoitin, kuinka sen lukemisen päämäärä on lähinnä joutua viimeiselle sivulle ja että se tekee siitä aidomman tuntuisen. Periaatteessa saman pitäisi päteä myös Humboldtin lahjaan, mutta jostakin syystä näennäinen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #129: Ragtime

Joskus kuvitteellinen tarina kietoutuu todellisiin tapahtumiin ja henkilöihin niin, että tapahtumien fiktiivisyydestä huolimatta tarina kertoo jostakin perinpohjaisen todellisesta. Niin on E.L. Doctorowin Ragtime-romaanin tapauksessa. Jos oikein ymmärrän, varsin harva fiktiivinen hahmo saa tarinassa nimen. Tarinassa perhettä, joka ei ole oikein … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #128: Ararat-vuoren legenda

Luulin nimen perusteella, että Yashar Kemalin Ararat-vuoren legenda jatkaisi Hoikan Memedin tarinaa: olihan jo sen edellisessä osassa piirteitä siitä, että Memed oli muuttumassa ihmisestä taruksi. Tämä tarina ei kuitenkaan kerro Memedistä, mutta kerronnassa on jatkuva sadun sävy. Ararat-vuoren legenda alkaa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #126: Vierailija

György Konrád on uusi tuttavuus Keltaisessa kirjastossa. Vierailijan tarina on sinänsä yksinkertainen: sosiaaliviraston virkailija kiertää aluettaan, tekee ja toimenpanee päätöksiä, joutuu ottamaan kuolleiden vanhempien kehitysvammaisen pikkupojan mukaansa, ei saa tätä laitokseen tai sijaisvanhemmille, muuttaa köyhälistön alueelle tämän kanssa ja jättää … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #125: Augie Marchin kiemurat

Elämäkertaromaani? Kasvukertomus? Toivottavasti on edes fiktiivinen. Augie Marchin kiemurat ei ilmeisesti kuvaa kirjoittajansa Saul Bellowin nuoruusvuosia. Jostakin syystä se tekee tarinasta minulle heti kiinnostavamman. Oikein ihmisten ja fiktiivisten tarinoiden henkilöiden elämässä on yksi keskeinen ero: ensin mainitulla ei ole mitään … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #123: Tunnustan eläneeni

Tunnustan eläneeni on runoilija Pablo Nerudan omaelämäkerta. Se on julkaistu Keltaisessa kirjastossa, ja osin kerrontatyylin vuoksi sitä voitaneen pitää kaunokirjallisuutena. Mietin, kuinka suhtautuisin Pablo Nerudan tarinaan, jos se olisi fiktiivinen – siis samat tapahtumat, sama kerronta, mutta pääosassa henkilö jota … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti