Aihearkisto: Keltainen kirjasto

Keltainen kirjasto #70: Tuhat kurkea

Voi olla, että joskus kaunokirjallisuutta lukee stereotyyppien kautta. Aasiassa – kuuluu yleinen käsitys – ihmissuhteiden nyanssit ja ylipäätään sosiaaliset suhteet saavat eri painoarvon kuin individualistisissa länsimaissa. Niin ”Aasia” kuin ”länsimaat” ovat karkeita yksinkertaistuksia, mutta huomaan lukeneeni Yasunari Kawabatan romaanin Tuhat … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #69: Loistohotelli

Claude Simonin romaani Loistohotelli asettaa tarinallisuutta pohtivan kirjoittajan vaikeaan asemaan: mitä tarinallisuus tai ylipäätään tarina tarkoittaa tässä teoksessa? Voi olla, että sitä on jopa vaikeampi hahmottaa kuin Keltaisessa kirjastossa aikaisemmin ilmestyneessä Flanderin tiessä. Tämäkin tarina liittyy sotaan – tai ainakin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #68: Herzog

Elämäntarina muuttuu. Se tarkoittaa muutakin kuin sitä, että siihen karttuu uusia osia loppuun saakka. Elämäntarina riippuu nykyisyydestä: menneiden tapahtumien merkitys muuntuu sen mukaan, millaisiin lopputulemiin ne ovat johtaneet kunkinhetkisessä nykyisyydessä. Saul Bellowin romaani Herzog esittää nimihenkilönsä Moses Herzogin nykyisyyden, jossa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto 67: Voima ja kunnia

Graham Greenen romaani Voima ja kunnia kertoo kaksi tarinaa ja virittää mieleen ainakin kaksi muuta. Suurimman osan sivuista vie nimettömäksi jäävän ”viinapapin” tarina. Suomenkielisen laitoksen kansiliepeessä pappi muuten kuvaillaan leipäpapiksi, mikä ei vastaa tämän hengellisyyttä millään tavalla. Juuri papin jännitteinen … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #66: Amerikka

Franz Kafkan romaanissa Amerikka ei ole tarinaa. Amerikka ei liene romaanikaan, vaan kokoelma melkein valmiita tekstejä, jotka eivät tosin aina saumattomasti liity toisiinsa. Tarkka lukija on huomannut, että välillä hyppään joidenkin Keltaisen kirjaston kirjojen yli. En ole lukenut uudelleen jo … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #65: Ääni ja vimma

Kuka kertoo tarinaa, jos ei hyväksytä vastausta ”kirjailija”? Vastaushan on paitsi tylsä niin myös väärä, sillä lukijahan sitä kertoo itselleen. William Faulknerin romaani Ääni ja vimma nostattaa kysymyksiä eri kertojahenkilöistä, vaikka ei olekaan kerronnan oletuksia dekonstruoiva postmoderni romaani. Olen aikaisemmin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #63: Labyrintissa

Keltaisen kirjaston sota jatkuu. Alain Robbe-Grillet’n romaanissa sotilas kulkee – kai – kaupungissa kohti hämärää määränpäätään lukijalle vasta vähitellen selkenevin tavoittein. Esipuhe tuntuu kieltävän symboliset tulkinnat, vaikka sen alussa tunnustetaan ettei teoksessa mainittua taistelua koskaan käyty, ja vaikka esipuheen loppu … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #61: Kettu ullakolla

Aivan kuin Richard Hughesin romaanin Kettu ullakolla tarina voisi osana loppuun saatettua trilogiaansa olla suurteos, mutta tällaisena se jää kovin hajanaiseksi jopa yksittäisenä romaanina. Teos kuljettaa monta tarinaa: on nuoren aatelisen Augustinen kehityskertomus ja se taustalla kyläyhteisö Englannissa ja sukulaiset … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #59: Taipumaton tahto

John Steinbeckin Taipumaton tahto sopisi – kuten myös Hiiriä ja ihmisiä – sivujuoneksi Vihan hedelmiin. Tarinat ovat variaatioita samasta teemasta, ja sellaisina niiden sisällyttäminen samojen kansien väliin olisi ollut turhaa ja estänyt näkemästä kunkin muunnelman omaa painotusta. Mainitut tarinat ovat … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #58: Roomatar

Kirjailijan ja kannen perusteella odotin tarinaa, joka askartelisi maailmansodan, eksistentaalisten kysymysten ja dekadenssin teemoissa. Arvaukseni toteutui paremmin kuin joskus aikaisemmin. Roomatar on noin 600-sivuinen teos, ja aloin lukea sitä kuin se olisi kertojahenkilönsä Adrianan elämäntarina alusta loppuun saakka. Pysyin uskossani … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti