”Itkisitkö onnesta?” on yksi tarina Gösta Sundqvistista

Heinäkuussa Yle panosti kuusikymmentä vuotta sitten syntyneeseen ja neljätoista vuotta sitten kuolleeseen Gösta Sundqvistiin. Yksi mielenkiintoisimmista tarjoomuksista oli 20-osainen Peter Lindholmin käsikirjoittama ja ohjaama kuunnelma Itkisitkö onnesta? jossa Sundqvistin elämän tunnetuista palasista on rakennettu jotakuinkin johdonmukainen elämäntarina.

On varsin viisasta nostaa kuunnelmalle jonkinmoiseksi motoksi Sundqvistin oma lausahdus: “Ei väliä onko juttu totta, kunhan se on hyvä tarina.” Sikäli kuin tiedetään Sundqvist loi tarkoituksella itsestään dramaattista, myyttistä tai ristiriitaista kuvaa julkisissa esiintymisissään. Haastatteluissa, levynkansissa ja radio-ohjelmissa fakta ja fiktio kulkivat rinnakkain. Haastattelussa 1990-luvun puolivälissä hän pohdiskeli palkkaavansa levylle kenties jonkun toisen laulajan korvaajakseen, ja Koe-eläinpuisto-radio-ohjelmassa ilmoitti palanneensa kontaktikaraten maailmanmestaruuskisoista. Ilmeisesti Sundqvistin eri elämänalueiden ihmiset saivat kuulla myös kovin erilaisia – jos kohta eivät välttämättä fiktiivisiä – tarinoita.

Elämäntarinan johdonmukaisuus hahmottuu helpommin jälkikäteen tai välitilinpäätöksissä kuin keskellä elettävää elämää. Itkisitkö onnesta? -kuunnelmalla on fiktiona etuja, kun rakennetaan riittävän johdonmukaista tarinaa: siinä voidaan korostaa tunnetuista tosiasioista niitä, jotka tukevat kokonaisuutta, ja siihen voidaan kirjoittaa päähenkilölle sisäinen elämä ja motiivit melko vapaasti sikäli kuin ne eivät ole ilmeisessä ristiriidassa noiden ”tunnettujen tosiasioiden” kanssa. Kuuntelija – tai kirjoittajakaan” ei voi tietää onko juttu totta, mutta se voi kuitenkin olla hyvä tarina.

Kuunnelmassa on sijoitettu esimerkiksi juuri haastatteluissa olleita repliikkejä dialogeihin, joissa  niitä ei luultavasti lausuttu lainkaan. Tietenkään dialogejakaan ei välttämättä käyty muiltakaan osin esitetyn kaltaisina jos käytiin ollenkaan. Tällä ei kuitenkaan ole väliä, jos ymmärrettään tarjolla olevan fiktion luonne: se välittää yhtä elämää mahdollisesti ohjanneita merkityksiä eikä dokumentoi tuon elämän tapahtumia näennäisen objektiivisesti. Tilanne on sama kuin äänimaisemassa toistuvalla tupakan sytyttämisellä ja lopulta sen puutteella: tärkeää ei ole se, minkä tapahtumien välissä Sundqvist lopetti tupakoinnin vaan se, mikä merkitys sillä on tarinan kokonaisuudessa.

Itkisitkö onnesta? on kuunnelmana samankaltaista fiktiota kuin mitä Gösta Sundqvist tarinoillaan itsekin loi. Kyynisesti tekisi mieli kysyä, kuinka se sitten ymmärretään, kun Suomessa fiktionkin ”realismi” on ainakin perinteisesti ollut teoksen arvon mitta ja faktan ja fiktion rajalla leikittely vaikea ymmärtää. Väitän kuitenkin, että ymmärrettiin sitä tai ei, kuunnelma on melko göstamainen elämäntarina vaikka olisikin täyttä fiktiota päähenkilönsä sisäisen elämän suhteen.

Kategoria(t): elämäkerrat Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *