Ilon ja surun kirjastojen mennyt 2018 ja tuleva 2019

Vuoden 2017 lopussa pidin pienenä ihmeenä sitä, että blogi oli ilmestynyt alustaan lähtien säännöllisesti. Nyt täytyy onnistella itseään siitä, että myös toisena vuonna säännöllinen linja jatkui.

Viimeinen Keltaista kirjastoa merkintä, jonka julkaisin vuonna 2018, oli William Faulknerin Ääni ja vimma -romaanista. Kirja on Keltaisen kirjaston osa 65. Vuoden 2018 viimeinen merkintä samassa sarjassa on sadannesta osasta eli Solženitsynin Ensimmäisestä piiristä. Vuoden päättäminen sadanteen onkin sattuma, joka mahdollistaa vuonna 2019 taaksepäin katsomisen ja noiden sadan ensimmäisen kirjan ja koko lukukokemuksen peilailun. Toki olen jo aikaisemminkin koonnut kokemuksiani luku-urakasta: ainakin hanke ylipäätään ja sota toistuvana elementtinä ovat virittäneet ajatuksia. Vuonna 2019 on tarkoitus silloin tällöin syventyä siihen, mitä muuta merkillepantavaa lukukokemuksessa tai tarinoissa on sadan ensimmäisen teoksen perusteella. Kenties on syytä tarkastella sitäkin, mitkä kirjat ovat jo aikaisemmin luettuina jääneet esittelemättä.

Leavings-tarinat eivät aivan ehtineet loppuunsa vuonna 2018. Yksi merkintä ilmestyy vielä tammikuussa. Tarinoiden runsaus oli yksi syy, siihen, että vuosi sitten kaavailemani Kalevala-sarja käynnistynytkään. Ehkä sen kuitenkin voi aloittaa nyt.

Kokonaisuutena blogi jatkaa kuten kahtena edellisenä vuonna: runkona on Keltaisen kirjaston läpikäynti, ohessa voi olla kaikkea itseäni kiinnostavaa tarinoihin liittyvää.

Kategoria(t): ilmoitukset Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *