Jakso 1: Kultanainen

Rauta-ajan ensimmäisen jakson eli ”Kultanaisen” tarinat ovat tarinoita menettämisestä – etenkin naisen menettämisestä.

Kalevalasta tiedetään, että Ilmarinen takoo itselleen kultaisen vaimon Kullervon surmaaman Pohjolan tyttären sijalle. Murha on toki aina väärin, mutta Ilmarisen vaimo ei täysin syytön ollut Kullervon provosoitumiseen. Tätä episodia ei kuitenkaan Rauta-ajan ensimmäisessä jaksossa nähdä – eikä ilmeisesti koko sarjassa.

Ensimmäisessa jaksossa muut naisen menettäjät ovat Jouko, joka menettää vaihtokaupassa hengestään sisarensa Ainon Väinölle – ja Väinö, joka menettää Ainon, kun tämä ei suostukaan vaimoksi miehelle. Aino kai tässäkin menettää henkensä, mutta se ei nouse tarinassa erityisen tärkeäksi asiaksi. Kerrontaa eteenpäin ajavat voimat ovat miesten saamiset ja menettämiset.

”Kultanaisen” tarina olisi varmaan aika hyvin seurattavissa tuntematta Kalevalaa. Vielä paremmin se olisi seurattavissa tuntematta Vesa-Matti Loiria. Ei ole hänen vikansa, että hänen jotkut maneerinsa ovat häiritseviä – mutta ne yhtä kaikki ovat.

Erot Kalevalaan ovat mielenkiintoisia. Taikamaailmasta ei ole näkyvissä oikein mitään: kultaisen naisen liikkeetkin on nähtävissä surusta seonneen Ilmarin harhoiksi. Jo Kalevalasta oli siivottu pois Väinämöisen ja Joukahaisen taistelu myyttisessä alkumeren kaaoksessa ja pantu Joukahainen uhittelemaan metsäpolulle. Rauta-ajassa uhittelija onkin Väinö, joka vaikuttaa näin heti nuorukaista keskenkasvuisemmalta – tai sitten, kuten on monta kertaa todettu, on niin kovassa naisen puutteessa että järki hämärtyy. Siinä mielessä Rauta-aika ja Kalevala ehkä käyvät yksiin: ei kuvitettavissa teoissa vaan syvemmässä tematiikassa.

Seuraavaksi Sammon äärelle.

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *