Kahdeksastoista runo: Kosiohommat jatkuvat

Mitäpä Väinämöinen tekee vaivalla valmiiksi tehdyllä veneellään? Lähtee tietenkin naisiin. On se toki toisaalta ymmärrettävää: Pohjan neidin vaatimuksestahan koko veneurakka lähti.

Väinämöinen ei kuitenkaan voi lähteä Pohjolaan vokottelematta ensimmäistä vastaantulevaa naista. Väinämöisen saatua veneen vesille Annikki, Ilmarisen sisko, tiedustelee vanhuksen retken tarkoitusta.

Ensin Väinämöinen väittää, että kalaanhan tässä ollaan menossa. Oikeiden varusteiden puutteessa Annikki ei usko. Sitten Väinämöinen valehtelee, että hanhimetsälle on tarkoitus lähteä. Sekään ei mene läpi. Tappeluretkellekään ei ole sopivat välineet mukana. Lopulta Väinämöinen lupaa kertoa totuuden, jos Annikki hyppää purteen – ja varmaan pitäisi myös istua sedän polvelle.

Tosi tyylikästä vanhalta mieheltä.

Kun Annikki uhkaa kaataa veneen, Väinämöinen vihdoinkin paljastaa totuuden: Pohjolaan naista hakemaan on matka.

Annikki kertoo tästä veljelleen Ilmariselle, ja pian on kilpakosinta käynnissä, kun Ilmarinen alkaa epäillä että nyt viedään hänelle jo luvattua. Ei Ilmarinen toki aivan väärässä ole: riippuu vähän siitä, kuinka neidin omaa päätäntävaltaa painotetaan.

Runo leikkaa Pohjolaan, jossa koira haukkuu tulijoita. Erilaisten tekosyiden takia kukaan muu ei pääse haukunnan syytä tarkastamaan, joten itse Pohjolan isännän täytyy mennä katsomaan. Se on vähän turha kohtaus. Joka tapauksessa pian käy selville, että kosijoitahan on tulossa kaksin kappalein.

Jos Kalevalan miehet ovat kovasti naisten perään, niin tuleville anopeille kelpaa raha ja maine. Pohjolan emäntä, kuten Ainon äiti, suosisi varakasta sulhoa. Pohjolan neidillä on kuitenkin muut perusteet:

”Mene en Väinölän ukolle,
ikivanhalle varaksi:
vaiva vanhasta tulisi,
ikävä iällisestä.”

Väinämöinen on nyt heikoilla tässä, jos morsian saa itse päättää. Ymmärrän kyllä, että vanha puoliso ei välttämättä houkuttele – mutta neiti ei ole ihan reilu. Itsehän hän vaati venettä, ja nyt se ei kelpaakaan näytöiksi. Hän jopa väittää, että ”tuuli vie merellä mielen, / aivot särkevi ahava”. Ei reilua ollenkaan.

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *