Viidestoista runo: Avuliaat tyypit vähissä

Vahingossa meno puoli vuotta ennen kuin Lemminkäisen tarina pääsi jatkumaan! Harmillista, koska viidestoista runo on ensimmäisen Lemminkäis-jakson viimeinen runo, ja sen jälkeen jakso olisi ollut mukavasti paketissa. No, jos joku on tätä tiiviisti seuraillut, niin edellistä merkintää voi vähän kerrata.

Lemminkäinen on siis kuollut, ja saatuaan tietää sen hänen äitinsä lähtee matkaan.

Lemminkäisen äiti tapaa aika tylyä ja auttamishalutonta väkeä. Sen vielä ymmärrän, että Pohjolan emäntä ei ryntää auttamaan hurjapäisen kosijan tavoittamisessa. Tammen, tien ja kuun syyt auttaa ovat kuitenkin vähän epäuskottavia ”ei tässä helppoa ole itselläkään” -tyyppisiä selityksiä:

”on huolta itsestäniki
huolimatta poiastasi,
kun olen koville luotu,
pantu päiville pahoille”

Kun kaikilla kolmella on sama alkuvaikerrus, voi vain päätellä että voivottelun tyylistä on sovittu yhdessä.

Aurinko sentään auttaa. Keskellä yötä on toki mahdotonta löytää ruumiinkappaleita koskesta. Toinen avulias on Ilmarinen, joka tekee kunnon haravan palasten naaraamiseen.

Paikalla notkuva korppi ei sen sijaan ole kovin avulias tai kannustava. Lemminkäisen äiti tuskailee haravoidessaan, että näinköhän palasista enää miestä saa. Korppi yrittää äidin saada jättämään homman sikseen ja taitaa toivoa pääsevänsä sen myötä murkinoimaan:

”Ei ole miestä mennehessä
eikä tuiki tullehessa:
jo silt’ on siika silmät syönyt,
hauki hartiat halaisnut.
Sie päästä merehen miestä,
työnnä Tuonelan jokehen!
Ehkä turskaksi tulisi,
valahaksi vahvistuisi.”

Aika reilua.

Tästä huolimatta Lemminkäisen äiti tekee sen, minkä kaikki kyllä tietävät hänen tekevän. Poika on taas kasassa. Ehkä runo tuntui kokoajasta liian lyhyeltä, sillä Lönnrot on liittänyt tähän vielä, ihan kohtalaisilla aasinsilloilla sinänsä, suonten sanat, mehiläisen sanat ja vesikäärmeen synnyn. Ei mennä niihin.

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *