Ensimmäiset sata: Jo luettuja kirjoja

Blogissa ei ole merkintää aivan jokaisesta keltaisesta kirjasta. Merkinnän puute johtuu joko siitä, että aloitin blogin vasta 31. kirjan kohdalla tai siitä, että olin lukenut kyseisen kirjan jo ennen kuin ryhdyin lukemaan Tammen Keltaista kirjastoa systemaattisesti.

Kävin Keltaista kirjastoa läpi, ja huomasin että ensimmäisestä sadasta teoksesta olin lukenut jo aikaisemmin useita Ernest Hemingwayn, Italo Calvinon ja James Joycen teoksia. Miksi juuri heitä?

Kaikkia kolmea yhdistää se, että he ovat melko tunnettuja nimiä länsimaisen kirjallisuuden kaanonissa. Heidät on ikään kuin hyvä tuntea, jos arvelee suhtautuvansa lukemiseen vakavasti. Hemingwaylla on lukuisia romaaneja, joiden nimien arvelisi olevan tuttuja monelle kirjallisuutta erityisesti harrastamattomallekin ja James Joycella on yksi teos joka ainakin tunnetaan. Onkohan Calvinolla samalla tavalla teosta, joka olisi selkeästi tunnettuudessaan muiden yläpuolella? Ei välttämättä.

Tiedän, että aloin silloin tällöin poimia Hemingwayn teoksia antikvariaatista siksi, että hän tuntui luotettavalta hahmolta hankkia kirjoja tuntematta niiden sisältöä tarkemmin. Samasta syystä minulla alkoi kertyä myös Günter Grassin kirjoja.

Ennen systemaattista Keltaisen kirjaston lukemista olin lukenut Hemingwayn romaanit Ja aurinko nousee, Kirjava satama sekä Vanhus ja meri. Pidin niistä itse asiassa enemmän kuin useimmista sittemmin lukemistani Hemingwayn teoksista, mutta Vanhus ja meri jää näistäkin ehkä ainoaksi todella mielenkiintoiseksi lukukokemukseksi. Se oli tiivis ja siinä oli selkeä fokus.

Ensimmäinen kosketukseni Italo Calvinon tuotantoon oli jossakin Aku Ankan taskukirjassa julkaistu mukaelma Halkaistusta varakreivistä, vaikka en lapsena asiaa tiennytkään. En myöskään kykene muistamaan, miksi luin ensimmäisestä sadasta paitsi Halkaistun varakreivin, Kosmokomiikan ja Paronin puussa jo etukäteen. Kirjalistoja tarkastellessa huomaan, että olen jo lukenut lähestulkoon kaikki muutkin Keltaisen kirjaston Calvinon teokset. Voiko olla kyse siitä, että Kosmokomiikkaa mainittiin Tähtivaeltaja-lehdessä kaikkien aikojen parhaiden tieteiskirjallisten teosten joukossa? Se on mahdollista, mutta en ole varma siitäkään, luinko mainitun teoksen ensiksi. Sen kuitenkin tiedän, miksi jatkoin lukemista: Calvino kykenee luomaan määrittelyiltä karkaavat omalakiset maailmat niin, että lukeminen on parhaimmillaan jatkuvaa yllättymistä ja ihastumista.

Entä James Joyce? Hänen lukemisensa syy on tietenkin Odysseuksessa. Se on vähän kuin maratoni: tärkeä siksi, että voi sanoa juosseensa tai lukeneensa. Odysseuksen lukemiseen liittyy muuten minulla yksi sama elementti kuin Hemingwayn Vanhukseen ja mereen, eli linja-automatka Joensuusta Savonlinnaan. Toki siinä missä Vanhuksen ja meren lukee matkan aikana kokonaan, Odysseuksesta ehtii lukea yhden lauseen eli viimeisen noin 80-sivuisen.

Odysseuksen lukemiseen meni varmaan noin yhdeksän kuukautta, jotka sisälsivät myös muun kirjallisuuteen lukemista sekä yhden ainakin kahden kuukauden tauon koko teoksesta. Kun aloin lukea Joycen romaanin rinnalla sattumalta kirjaston poistokorista löytämääni selitysteosta, into syttyi uudestaan: tässähän onkin järkeä! Sitä en tosin tiedä, miksi luin ennakkoon myös teokset Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta ja Dublinilaisia. Antikvariaattipoimintoja nekin olivat.

Nähtävästi näiden kolmen kirjoittajan ennakkolukuun ensimmäisen sadan joukossa oli syynä lähinnä heidän tunnettuutensa – ainakin ensimmäiseen teokseen tattuminen. Yhdet sitten johtivat toisia innokkaammin muiden teosten lukemiseen – ja jotain kai erista kertoo se, että Calvinon teokset on luettu etukäteen liki kaikki siinä missä Hemingwayn tarinoiden lukeminen on sittemmin edennyt vain Keltaisen kirjaston alusta loppuun käymisen tahdissa.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *