Keltainen kirjasto #104: Kuolema iltapäivällä

Ernest Hemingwayn Kuolema iltapäivällä on tietokirja härkätaistelun historiasta ja kirjoittamisajankohtansa nykytilasta. Sen ilmeisin kerronnallinen elementti on ajoittainen turha dialogi kirjoittajan ja vanhan rouvan välillä, mutta tällaisestakin tietoteoksesta huomaa muitakin tarinoita.

Härkätaistelu itsessään on tietenkin tarkasti säädelty tarina, jossa on juonenkuljetuksen konventioita niin kuin esimerkiksi elokuvissa. Puitteet käyvät katsojille pian tutuiksi: banderilleroilla ja picadoreilla on kaikilla omat roolinsa ennen kuin matadori surmaa härän. Kiinnostavaa voi olla sekin, mikä ei aivan mahdu puitteiden sisään – mikä on odottamatonta ja poikkeavaa kaavasta ja johtaa joskus matadorin vammautumiseen tai kuolemaa.

Kullakin matadorilla on oma tarinansa: kuinka hän oppii käyttämään välineitään, joista yksi on hänen kehonsa, ja kuinka hän suhtautuu läheltä piti -tilanteisiin ja loukkaantumisiin. Se, kun härkä ensimmäisen kerran lävistää matadorin, on hänen tarinalleen mitä merkityksellisin asia.

Jokaisen matadorin tarina on osa härkätaistelun laajempaa tarinaa. Suuret matadorit kehittävät tyyliä ja tekniikkaa. Hemingway kertoo härkätaistelun tarinaan myös kaipuun kulta-aikaan. Jokainen sukupolvi on uskonut, että härät olivat ennen isompia, matadorit taitavampia, ja suuruuden päivät takana. Lienee vähän asioita, joihin tämä tarinakaava ei päde.

Itselleni Hemingwayn Kuolema iltapäivällä ei ole millään tavalla kiinnostava. Sitäkin voi kuitenkin lukea tarinoina ilman että tarinoita joutuu asettamaan tekstiin väkisin.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *