Keltainen kirjasto #106: Minä ja hän

Alberto Moravian Minä ja hän on kertomus miehestä ja hänen peniksestään.

Kyse ei olisi siitä, että penis olisi mukana jollakin vertaiskuvallisella tai symbolisella tasolla. Tietenkin se voi olla symboli jollekin muulle tässä tarinassa, mutta kertomuksen itsensä tasolla toinen päähenkilöistä todellakin on lihallinen sukupuolielin, jonka tavanomaisesta suuremmasta koosta sen kantaja muistuttaa monta kertaa itseään, lukijaa sekä kohtaamiaan ihmisiä.

Toki kertoja myös puhuu elimensä kanssa – ja nimenomaan sen kanssa, ei yksipuolisesti sille. Penis kyllä vastailee. Se myös vaatii, väittelee, kiristää ja kieltäytyy.

Sen lisäksi, että Minä ja hän on kertomus miehestä ja tämän peniksestä, se on kertomus myös siitä kuinka ylevätkin tavoitteet voivat mennä aivan pieleen kun yrittää tehdä jotakin muuta kuin mikä on mahdollista.

Kertojahenkilö nimittäin pyrkii saavuttamaan taiteellisen huippunsa kieltämällä itseltään seksuaalisen täyttymyksen. Hän tavoittelee sublimaatiota – ja puhuu siitä jatkuvasti itsensä ja peniksensä kanssa – eli psykoanalyyttisestä perinteestä tuttua prosessia, jossa torjutut halut jalostuvat sosiaalisesti hyväksyttäviksi teoiksi.

Onko moinen mahdollista? Kokeellisissa tutkimuksissa ei oikeastaan ei havaittu mitään näyttöä sublimaatiosta. Sillä ei tietenkään ole mitään merkitystä tarinan kannalta. Tarinan päähenkilö pyrkii tavoittamaan psykoanalyysin kuvaaman sublimoituneen tilan, mutta tietoisesti eli tavalla johon sublimaatioon ei kai psykoanalyyttisen ajattelun mukaan päästä.

Kokeellisen tutkimuksen piirissä penikseensä keskittyminen juuri siksi että yrittää kieltää siihen liittyvät halut voisi selittyä valkoisen karhun ongelmalla eli niin sanotulla ironisella prosessoinnilla: kun jonkin ajatuksen tai mielikuvan yrittää tukahduttaa, se onkin pian väkisinkin mielessä. Tämäkin on tarinan kannalta lopulta turhaa. Ehkä puhuvan peniksenkin voisi selittää jollakin luonnontieteellisellä tavalla, mutta harhat olisivat selityksenä yhtä hyvä kuin mahdottoman tilanteen raukeaminen unennäkijän havahtumiseen.

Kyse on miehestä ja tämän peniksestä, ja lopulta teoreettisesta viitekehyksestä huolimatta turhasta itsensä kieltämisestä ja tuhoontuomituista pyrkimyksistä.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *