Keltainen kirjasto #109: Elokuu neljätoista

Minun on ehkä käynyt mahdottomaksi lukea Solženitsynin teoksia vain niiden kuvaamien tapahtumien kannalta. Tuntuu, että kaikki ne kuitenkin kertovat jollakin ovelalla tavalla vankileirien saaristosta – ja en ole Vankileirien saaristoa edes lukenut. Ennakko-odotukseni eli kirjailijan oletettu neuvostokriittisyys värjää kaikkea häneltä lukemaani, ja siksi tuntui että Elokuu neljätoista on varmaan sekin verhottua neuvostojärjestelmän arvostelua -kenties jonkinlainen allegoria.

Elokuu neljätoista ajoittuu alle kahden viikon ajanjaksolle ensimmäiseen maailmansotaan ja kuvaa niin Itä-Preussin taisteluita kuin kotirintamaakin. Mutta en pääse epäilyistäni, että se kuvaa muutakin. Koska en tiedä, kuinka taistelut oikeasti kulkivat, enkä tunne romaanin mahdollisesti historiallisia henkilöitä, en osaa suhteuttaa kerrottua johonkin mahdollisesti kerronnan alla annettuun viestiin. Kun upseeri tekee itsemurhan, tapahtuiko niin historiassa vai symboloiko se jotakin helposti ymmärrettävää venäläislukijalle tai paremmin historiaa tuntevalle? Tapahtuiko viimeisen kohtauksen upseerien ja suuriruhtinaan kiistainen neuvottelu todella, ja mitä tarkoittaa sen lopuksi saapunut viesti, jonka mukaan Lwov on vallattu ja se on valtava voitto, josta on ilmoitettava lehdistölle? Miten tähän kaikkeen – niin viimeiseen kohtaukseen kuin koko tarinaan – suhteutuvat romaanin viimeiset sanat: suurin kirjasimin painettu ”VALHE EI OLE SYNTYNYT MEISTÄ EIKÄ MEIHIN LOPU”?

Ehkä Elokuu neljätoista olisi pitänyt yrittää lukea yksinkertaisesti sotakertomuksena. Se ei vain tuntunut mahdolliselta.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *