Keltainen kirjasto 116: Kartano

Kylästä Kaupunkiin ja lopulta Kartanoon – Faulknerin tarina Snopesien suvusta saavuttaa vähintään välipäätöksen Keltaisessa kirjastossa. Romaani kertoo tarinaansa kahdella tavalla. Ensin se katsoo menneisyyteen eli periaatteessa jo kerrottuihin tai ainakin vihjattuihin tarinoihin: se syventää aikaisemmin lyhyesti kuvattua Mink Snopesin tarinaa eli sitä, kuinka hän ei saanutkaan suvun päämieheltä Flem Snopesilta apua murhasyytteissä, sekä Linda Snopesin tarinaa, joka ensin tuli esiin lähinnä muiden hahmojen puheissa. Tämän jälkeen Kartano ottaa nämä syvennetyt tarinat lähtökohdikseen ja vie Flem Snopesin tarinan ja elämän väistämättömältä tuntuvaan loppuunsa.

Kun on lukenut Kartanon, tuntuu tosiaan siltä, että näinhän tässä pitikin käydä: jälkikäteen vaikuttaa että koko trilogia olisi edennyt loogisesti kohti luettua päätepistettä.

Näin ei kuitenkaan ole, mikäli aikaisempia merkintöjäni lukemalla voin jotain päätellä. Kylässä Ab Snopesin inhottavaa loppua toivoi kiihkeämmin kuin Kartanossa Flem Snopesin tuhoa. Trilogian ensimmäisen osan kohdalla mietinkin, erottuuko tästä mitään erityistä sanomaa.

Kaupunkia aloitellessani mietin, että varmaan amerikkalainen lukija saa tarinasta irti jotain mitä minä en. Jokin jatkuvuus on kuitenkin luettavissa: kirjoitin, että ”tarinaa eteenpäin vieneet eri ihmisten kunnianhimot, häpeät ja ulkokultaisuudet mahdollistavat juuri sen, mitä he pelkäsivät”, kun Flem Snopes pääsee valtaan. Tavallaan Flem Snopesin kohtalo määräytyy hänenkin kunnianhimojensa ja häpeidensä kautta.

Tarinan mahdollisten merkitysten löytäminen on lukijalle prosessi. Jos aloittaisin lukemaan Kylää uudestaan, lukisin sitä selkeämmin lopusta päin tietäessäni mitä tulee tapahtumaan. Näin tarina on lukijalle muokkautuva. Tarina on kuitenkin ollut prosessi myös kirjoittalleen, ja hänellekin nimenomaan jälkikäteen muuttuva prosessi: huomauttaahan Faulkner lukijalle ennen trilogian viimeisen osan ensimmäistä sivua, että kaikki yksityiskohdat aikaisemmista osista eivät enää pädekään – onhan hän oppinut tuntemaan henkilönsä paremmin.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *