Keltainen kirjasto #135: Älä unohda, Darie

Zaharia Stancun romaani Älä unohda, Darie on minulle vaikea tapaus. Se kuvaa Darie-pojan elämää lapsuudesta nuoruusikään Romaniassa 1900-luvun alussa.

Mutta samalla se kuvaa myös Romanian ja koko Euroopan tapahtumia niin, että Darie jää välillä pitkäksi aikaa varjoon. Kerronta ei sinänsä irtaudu hänen välittömästä elinpiiristään – tuntuu vain, että Darie unohtuu. Jos ollaan aivan rehellisiä, niin minulla meni jonkin aikaa ennen kuin olin jotakuinkin varma päähenkilön olemuksesta ja asetelmasta.

Älä unohda, Darie on elämäkertamainen, kuten varsin monet viimeaikaiset Keltaisen kirjaston kirjat. Se on elämäkertamainen tavalla, josta en pidä: se vaikuttaa päämäärättömyydessään liian aidolta elämältä. Tätä pohdin viimeksi Augie Marchin kiemuroissa. Asioita vain tapahtuu, tapahtuu ja tapahtuu.

Elämässähän tapahtumat eivät oikeasti rakenna mitään erityistä, vaan ovat vain pohja tuleville lisätapahtumille. Romaania lukiessa kuitenkin oletus on, että tapahtumat rakentavat jotakin tiettyä. Augie Marchin kiemuroissa se oli jokin viime hetkellä huomattava kasvu. Pablo Nerudan elämäkerta oli teennäinen loppu mielessä kerrottu näennäisen aito elämäntarina. Ernest Hemingwayn ”elämänmakuisuus”, kuten olen usein murehtinut, ei anna itselleni mitään.

J.D. Salinger onnistui kirjoittamaan aidon oloista elämän sekavuutta niin, että se ajoittain tuntui kiehtovalta. Sieppari ruispellossa oli sentään lyhyt. Älä unohda, Darie ei saa kirjoittajaltaan tätä etua. Niinpä asioita tapahtuu, juonenpätkiä jää kesken, ja sitten kaikki vain päättyy. Oliko tarinaa? Ei ainakaan sellaista, jonka päätöstä kohti olisi rakennettu tapahtumien vuolla.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *