Keltainen kirjasto #141: Maa rautaa taivas kuparia

Yashar Kemalin Maa rautaa taivas kuparia on varsin suoraa jatkoa Puuvillatielle. Tapahtumat jatkuvat likimain siitä, mihin ne aikaisemmassa teoksessa jäivät.

Silti niissä tarinoissa, jotka tapahtumien taustalla merkitsevät, tapahtuu suuri muutos. Jos aikaisemman jännitteen loivat isoäiti Meryemdzen ja Vanhan Halilin tarinat – siis menneisyys – niin nyt tärkeät tarinat suuntautuvat tulevaisuuteen ja käyskentelevät kuvitellun ja yliluonnollisen alueilla.

Turkkilaiskylässä alkaa levitä käsitys, että kyläläinen nimeltään Tašbaš on pyhimys. Tarinat ovat avainroolissa: hänen sukunsa menneisyys muistellaan uudenlaiseksi ja asioita liitetään toisiinsa eri tavalla, hänen tekonsa ja sanansa saavat uusia merkityksiä, hänestä kerrotaan mielikuvituksellisia tarinoita. Hän itse ei haluaisi tulla tempaistuksi näihin tarinoihin ja asettua uuteen rooliinsa. Toisaalta juuri se kuuluu pyhimystarinaan: kuka pyhimys olisi sellaiseksi itse julistautunut? Näin hän jää kyläläisten tarinoiden vangiksi.

Uusi pyhimystarina ei kuitenkaan kelpaa kaikille. Päällikkö Sefer näkee Tašbašin kerrotun pyhimysmäisyyden uhkana omalle vallalleen ja yrittää muuttaa hänestä kerrottuja tarinoita tai ainakin niiden merkityksiä. Viranomaiset eivät voi sallia uusia ihmeparantajia ”avaruusaikakautena”. Sellainen ei vain kuulu uuden ajan tarinaan, jota he haluaisivat Turkista kertoa.

Maa rautaa taivas kuparia huutaa tarinoiden merkitystä.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *