Keltainen kirjasto #148: Nick Adamsin tarina

On jo varsin selvää, että en suhtaudu ristiriidattomalla ilolla Ernest Hemingwayn melko taajaan Keltaisessa kirjastossa vastassa olevaan tuotantoon. Ne vain tuntuvat niin ohuilta. En kykene näkemään niiden piilotettua hienoutta – en osaa lukea niistä kuin sen minkä riveiltä kykenee lukemaan. Koko ajan kalvaa epäilys siitä, että rivien välissä tai takana pitäisi olla jotakin. Useimmiten en kykene uskomaan että olisi.

Nyt vuorossa olleen tekstikokoelman – osa julkaistuja novelleja, osa jäämistöstä kaivettuja julkaisematta jääneitä tai tieten hylättyjä katkelmia – nimi on Nick Adamsin tarina. Entä jos sen yrittäisi lukea ihan jonkun Nick Adamsin tarinana.

Esipuhe kertoo, että Nick Adamsin tarinassa on paljon Ernesti Hemingwayn tarinaa. Harmi. Heti muuttui vaikeammaksi lukea sitä ”vain” Nick Adamsin tarinana.

Mutta loppupuolen katkelmassa kertoja ja samalla kirjoittaja alkaa pohtia omaa suhdettaan Nick Adamsiin. Sehän hyvä – tai tekee tästä minulle jälkikäteen mielenkiintoisemman kokemuksen, vaikka ”Nick Adamsin” niin kutsuttuun tarinaan en muuten sitä lukiessani paljon panoksia pannut.

Heti kun tarinaa ei esitettykään jonkun Ernest Hemingwayn tarinana, johon oli vain pantu päähenkilön nimeksi ”Nick Adams”, se oli kiinnostavampi. Kun tasoja sekoitettiin tietoisesti edes vähän, minun oli helpompi arvostaa sinänsä suoraviivaista kerrontaa. Ehkäpä sofistikoituneille Hemingway-intoilijoille tämä se halpahintaista tematiikan alleviivaamista. Minun tavallani rajoittuneelle ihmiselle tämä kuitenkin teki Nick Adamsin tarinasta edes vähän erilaisen kuin muista Ernest Hemingwayn tarinoista.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *