Ihmisen elämä ei vain tapahdu. Se toki tapahtuu asioiden sarjana. Tärkeämpää kuitenkin on, että elämä tapahtuu ihmiselle itselleen ja muille ihmisille. Tämä tarkoittaa sitä, että elämäntapahtumat saavat merkityksiä: niitä koetaan ja tulkitaan. Ihminen antaa merkityksiä oman elämänsä tapahtumille, mutta ihmiset antavat merkityksiä myös toisten elämän tapahtumille. Se, mitä elämä on, ei pelkisty faktojen luetteloksi.
Isaac Bashevis Singerin romaanin Lublinin taikuri voi lukea tarinana siitä, kun elämäntapahtumien merkitys muuttuu rajusti. Kirjan alkupuoli kuvaa Yasha Mazurin, puolanjuutalaisen taikurin huoletonta ja ehkä jonkun mielestä ruokotontakin elämää. Hän kiertää maata ja esiintyy, rakastaa ja pettää naisia, antaa katteettomia lupauksia. Hänen jumalansa on vain maailman, asettanut sen radalleen ja jättänyt sitten rauhaan – ja niin Yashakin kiertää radallaan ilman että se Jumalaa vaivaisi.
Tapahtuu kuitenkin jotain, mikä saa Yashan antamaan tälle elämälle ja sen tapahtumille toisen merkityksen kuin siihen saakka. Tapahtumat eivät ole muuttuneet – mutta ne tarkoittavat nyt eri asioita. Jumalakaan ei ole enää vain maailmankaikkeuden arkkitehti ja kelloseppä, vaan saattaa vaatiakin jotakin luomuksiltaan. Yasha muuraa itsensä katumusmajaan ja tuskalliseen kieltäytymykseen. Muistakaamme kuitenkin se, että kärsimyksetkään eivät vain tapahdu, vaan ne tapahtuvat Yashalle itselleen – ja samalla hän kokee myös kärsimyksen merkityksen, eikä se ole yksiselitteisesti kielteinen.
Entä jos Lublinin taikurin tarina olisi jatkunut siitä, mihin lyhyt romaani nyt päättyi? Olisiko vielä yksi merkitysten muutos ollut mahdollinen? Yasha olisi vuosien jälkeen voinut jättää itselleen rakentamansa vankilan ja katsoa sitä aikaa taas erilaisena kuin vankilan seinien sisältä. Elämän ja sen tapahtumien – sen tarinan – merkitykset eivät ole yksiselitteisiä, kuten ei kärsimyskään ole.
Elämäntarina merkityksineen ei välttämättä ole muita tarinoita kummempi: tarinoiden kokijat ja lukijat antavat merkityksiä. Minkä merkityksen kevytmielinen irstailija antaisi Yashan tarinan alkupuolelle ja miten se eroaisi loppupuolen merkityksestä? Entä jumalalleen omistautunut puhdas ja harras olento – miten eri tavalla hän tarinan lukisi?