Keltainen kirjasto #155: Pakeneva hevonen

Martin Walserin lyhyttä romaania Pakeneva hevonen täytyy lukea yli puolenvälin kohdatakseen nimessä mainitun hevosen. Hevosella ei ole itse tarinassa suurtakaan roolia.

Mutta toisaalta Pakenevassa hevosessa tarina ei ole sekään suuressa roolissa. Tarina on ansa, ja pääosassa on se, minkälainen olo tarinan henkilöillä tässä ansassa on.

Hevonen pääsee ainakin hetkeksi pakoon, tarinan pariskunnat eivät. Edes veneilyonnettomuus, jossa toinen miehistä häviää aaltoihin, ei vapautu ansasta – eikä miehestäkään.

Pakenevassa hevosessa on lukijalla vähän samankaltainen olo kuin joitakin Keltaisen kirjaston sotaan liittyviä teoksia lukiessa: jotain on pahasti pielessä eikä pakopaikkaa oikein ole. On vähän mitä voi tehdä, sillä paha olo ja eksyminen nousee sisältä ja on jotenkin peruuttamatonta. Kuinka siihen mahtuu mitään tarinaa? On vain pahassa olossa oleminen.

Walserin teos alleviivaa tätä tekemällä vähäisestä tarinasta kehän: se loppuu samoihin sanoihin, samaan tapahtumaan, kuin mistä se alkaa. Lukija kuitenkin pystyy pakenemaan tarinattomuudesta sulkemalla kirjan. Hän tietää jo, että Martin Walserin lyhyttä romaania Pakeneva hevonen täytyy lukea yli puolenvälin kohdatakseen nimessä mainitun hevosen…

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *