Keltainen kirjasto #156: Hullu metsä

Zaharia Stancun romaani Hullu metsä on jatko omaelämäkerralliselle Älä unohda, Darie -teokselle. Kirjoitin siitä näin:

Niinpä asioita tapahtuu, juonenpätkiä jää kesken, ja sitten kaikki vain päättyy. Oliko tarinaa? Ei ainakaan sellaista, jonka päätöstä kohti olisi rakennettu tapahtumien vuolla.

Muuttaako jatko tätä vaikutelmaa? Ei paljon.

Hullun metsän kertojalla on sen verran jatkuvuutta, että hän on ollut nahkurin opissa ja tapaa toisen, sittemmin rikastuneen mutta ei yhtään mestariaan lempeämmän oppipojan, ja että kertoja on rampa. Ainakin allekirjoittaneesta jatkuvuus perheen ja suvun suhteen tuntuu ohuelta.

Aikaisempaa osaa lukiessa päähenkilö hävisi minulta välillä, kun Romanian tarina kaappasi tilan Darien tarinalta. Hullun metsän kanssa ei käy aivan samalla tavalla, vaan tämä on selvemmin kertojansa tarina, vaikka tausta onkin tosi tiukasta kiinni koulussa, politiikassa ja korruptiossa. Osa käänteistä tuntuu kuitenkin huonosti motivoiduilta: ikään kuin Darie olisi hetken kiinnostunut työväenliikkeestä ja kommunismista, mutta tämä juonne yhtäkkiä katoaakin.

Älä unohda, Darie loppui johonkin – ei välttämätä lopetusta vaativaan kohtaan. Niin käy Hullulle metsällekin. Suuri käänne, joka käynnistää Darien elämän seuraavan vaiheen – oletan tietämättä jatkuuko hänen tarinansa – tapahtuu melko yllättäen ja Darie suuntaa toisaalle. Ehkä tämän tarinan luonne on se, että muita parempia katkaisukohtia ei ole. Sikäli se muistuttaa useimpia aitoja elämäntarinoita.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *