Keltainen kirjasto #165: Poika ja lokki

Yashar Kemalin romaani Poika ja lokki tuntuu kovin erilaiselta kuin häneltä aikaisemmin lukemani teokset. Se johtunee miljööstä: ei erämaan tasankoja, ei maaherroja. Ollaan rannikolla ja muun muassa kuorma-autojen merkittävä rooli kiinnittää tarinan lujemmin moderniin maailmaan kuin Kemalin muut teokset – vaikka niidenkin tarinat tapahtuivat likimain samoina vuosina kuin Pojan ja lokin.

Poika ja lokki sisältää tarinan Salih-pojasta ja tämän kumppanikseen ottamasta siipensä loukanneensa lokista. Mutta tämä tarina sisältää myös tarinoita esimerkiksi käärmeprinssistä ja merirosvokuninkaasta – ja näissä tarinoissa Salih on salainen sankari, jolle valtiaat ovat kiitollisuudenvelassa ja joka ystävineen ratkoo näiden ongelmia.

”Todellisuudessa” Salih on monenlaisissa ongelmissa ja joutuu pelkäämään myös lokkinsa hengen ja oman hyvinvointinsa puolesta. Hänen elämäntarinansa vaikuttaa muotoutuvan kovin toisenlaiseksi kuin hänen mielikuvituksensa hurjat tarinat.

Mielikuvituksen ja ”oikein maailman” tarinat joutuvan lopulta törmäyskurssille ja törmäykseen, josta vain yhdenlaiset tarinat voivat selviytyä. Elämään tulee mukaan lopullisuus: kaikki ei enää olekaan mahdollista ”sitten joskus”. Valinnat sulkevat toisia pois.

Isoäiti tappaa Salihin lokin. Lokista ei koskaan tule Salihin aikuisiän uskollista toveria

Salih myöhästyy laivasta, johon oli lupautunut kalastajan oppipojaksi. Laiva katoaa horisonttiin. Se ei tule takaisin Salihin vuoksi, merillä ei ole valtiasta joka olisi palveluksia velkaa Salihille.

Salih ryhtyy sepän oppipojaksi. Salih tietää, että ”sepän ammatti on pyhä ammatti ja sitä se ollut profeetta Daavidin ajoista asti” – mutta se ei ole Salihin itse punoma tarina. Se on muiden tarina, ja hänen on ryhdyttävä elämään sitä. Hän ei ole itse luonut sitä.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *