Keltainen kirjasto #32: Afrikan vihreät kunnaat

Jokainen kirjailija rakentaa tarinansa rajallisesta määrästä elementtejä. Ernest Hemingwayn usein käyttämämiä aineksia taisivat olla härkätaistelut, metsästys, sota ja alkoholi. Välillä joku vuotaa kuiviin. Voisikohan nuo kolme ensin mainittua asettaa aseenkäytön otsikon alle? Se yksinkertaistaisi liikaa, mutta ei olisi aivan väärin.

Afrikan vihreät kunnaat on rakennettu metsästyksen ympärille. Se ei ole romaani siinä mielessä, että se olisi fiktiota. Se on kaunokirjallinen matkakertomus ja kiinnostava vain, jos lukijaa kiehtoo Hemingwayn henkilö tai suurriistan metsästys. Keskityn siis nyt muihin seikkoihin.

Lukiessani kirjaa kiinnostukseni notkahti heti, kun selvisi kertojan olevan Ernest ja kun pian oli ilmeistä, että kyse oli Hemingwaystä. Kummallista – Hemingwayn esikoisromaani Ja aurinko nousee oli ainakin puoliksi dokumentaarinen, eikä se minua häirinnyt. Samoin esimerkiksi J.G. Ballardin pornografisesta teknologiaromaanista Crash tekee vielä mielenkiintoisemman se, että sen päähenkilö on nimeltään James Ballard ja että Ballardin suuren yleisön tuntemaksi tekemä Auringon valtakunta on omaelämäkerrallinen teos Jim-pojasta.

Afrikan vihreät kunnaat ei kerro siitä, mitä voisi olla. Se kuvaa sitä, mikä on – tai nyt jo oli. Sillä toki on arvonsa. Sen sijaan vaikkapa Crash kuvaa yhtä aikaa, jos tällainen näennäisen mieletön väite sallitaan, sitä mikä voisi olla, ei ole ja on. Kertomalla jostain mikä voisi olla, se välttämättä kuvaa asiaintilan, joka ei ole mutta kulkemalla tarpeeksi lähellä todellisuutta tarina kertoo myös todellisuudesta.

Toistaiseksi Hemingwayn romaaneista suurimman vaikutuksen minuun on tehnyt Vanhus ja meri. Se olisi menettänyt jotain, jos päähenkilö olisi ollut Ernest. Ei tarinan tarvitse kertoa tapahtuneista asioista kertoakseen todellisuudesta.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *