Keltainen kirjasto #33: Sieppari ruispellossa

Yläasteella äidinkielen opettaja yritti innostaa tietynlaisia poikia lukemaan suosittelemalla J.D. Salingerin romaania Sieppari ruispellossa. Samalla teos luokittui päässäni sellaiseksi, johon en tutustuisi. Nyt se on kuitenkin osa Keltaisen kirjaston projektiani.

Lukukokemus muistutti yllättävän paljon Anthony Burgessin Kellopeliappelsiinia: kumpikin tarina kuvaa nuoruutta, on tai ei ole kasvukertomus, ja kieli – kuten tällöin väistämättä myös käännös – on merkittävä osa kertomusta. Kumpikaan tarina ei olisi itsensä ilman valittua kielellistä tyyliä. Kummassakin joutuu myös arvailemaan, miten- jos mitenkään – käännös toteuttaa alkukielisen tekstin tavoitteet. Lisäksi alituiseen toistuva ”mitä lyödään vetoa” ei mitenkään vedä kielellisesti tai temaattisesti vertoja toteamukselle ”niin se käy.” Luin siis Pentti Saarikosken suomennoksen vuodelta 1961.

Välillä Sieppari ruispellossa turhauttaa. Sen nuoresta kertojasta on vaikea pitää. Hänellä tai kertomuksella ei tunnu olevan mitään päämäärää: ei ole sellaisia käänteitä tai virstanpylväitä, joista lukija voisi päätellä tarinan etenevän. Asioita vain tapahtuu, päätökset ovat huonosti motivoituja tai vähintäänkin vaillinaisesti avattuja, ja kertojan ajatukset sinkoilevat tekojen tavalla välittömästä yllykkeestä toiseen.

Tämä tarinattomuus kuitenkin hahmottuu tarinan ytimeksi. Kertoja itse ilmaisee sen viimeisessä luvussa:

Monet ihmiset, varsinkin se psykoanalyytikko mikä niillä on täällä, kysyy multa että aionks mä sopeutua jos mä meen ens syyskuussa takaisin kouluun. Se on älytön kysymys, mun mielestä. Mä tarkotan, mistä sen tietää mitä aikoo tehdä ennen kun on tehny? Vastaus on, ei tiedä. Mä luulen että mä aion, mutta mistä mä tiedän?

Itse kukin varmaan kertoo omaakin elämäntarinaansa jokseenkin ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Olisiko kuitenkin usein niin, että asioita vain tapahtuu ja niihin rakentuu mieli ja merkitys vasta jälkikäteen jos silloinkaan? Ärsyttääkö tässä teoksessa sen kieli, päähenkilön kypsymättömyys ja moralistisuus, alistumattomuus kerronnan tapakulttuuriin vai se, että elämä nyt sattuu joskus olemaan tällaista?

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *