Keltainen kirjasto #41: Ritari joka ei ollut olemassa

Mitä voi ylipäätään sanoa Italo Calvinon tarinoista? Romaanit rakentuvat tapahtumaketjuista, joten niillä on oltava teoksissa aivan keskeinen merkitys. Ainakaan Ritari joka ei ollut olemassa -romaanin tarinan merkitys ei ole sen johdonmukaisuudessa tai sulavassa etenemisessä.

Lukemistani Calvinon tarinoista Jos talviyönä matkamies kiusaa lukijaa eniten sillä, että se kieltäytyy noudattamasta kerronnan konventioita ja on silti hieno kokemus. Ritari joka ei ollut olemassa ei jää tässä suhteessa kovin paljon jälkeen. Sen kertoja esittäytyy vasta kun tarina on jo käynnissä ilman että mikään on vaatinut kehyskertomusta, tapahtumat liittyvät verrattain löyhästi toisiinsa tai jäävät selittämättömiksi – kuten se, mitä tarkoittaa että taistelut vaikuttavat näytelmiltä, joiden kulku tiedetään tarkkaan ennalta – ja jotkut käänteet vaikuttavat mahdollisilta vain siten, että hahmot unohtavat tietävänsä asioita, jotka ovat heille seuraavalla hetkellä aivan selviä. Lopulta se, ettei keskushahmona olevaa ritaria ole olemassa, on melko yhdentekevää: ei ole olemassa myöskään maailmaa, joka häntä ympäröi.

Edellä kuvatut ominaisuudet ovat useimmiten huonon tarinan tunnusmerkkejä. Miksi ne nyt riemastuttavat? En suostu uskomaan, että kyse olisi vain Italo Calvinon nimestä kansilehdellä. Tiettyä asennetta nauttiminen kuitenkin vaatii: ei saa odottaa, että tarinan merkitys olisi syissä ja seurauksissa. Jotkut Stanislaw Lemin novellit ovat musiikkia, eikä niistä kannata hakea helposti sanoin ilmaistavia sisältöjä. Samalla tavalla Italo Calvino tarjoaa toisinaan ilotulituksen eikä sellaista tarinaa, jonka tapahtumien tiivistämisessä sanoilla olisi mieltä.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *