Keltainen kirjasto #44: Konsulit

Konsulit on tälle tarinalle kovin harhaanjohtava nimi. On totta, että sen keskushenkilö on Ranskan konsuli bosnialaisessa Travnikin kaupungissa, mutta varsinaisesti Konsulit ei ole kertomus yhdestä tai useammastakaan konsulista. Käännöksen nimiölehdelle alaotsikoksi päässyt alkukielinen nimi Travnikin kronikka kuvaa osuvammin, mistä tarinassa on kysymys.

Olen nyt lukenut kolme Ivo Andrićin teosta. Konsulit vahvistaa jälleen sitä mielikuvaa, ettei Andrić kerro henkilöistä, vaan historian kudelmat ovat tärkeämmät. Tarinan ollessa lopussa ja sitä kannattelevien jännitteiden ratkettua miettii Ranskan konsuli Daville näin (s. 396):

Ei siis ollut keskitietä, todellista keskitietä, joka olisi vienyt aina vain eteenpäin, kohti rauhaa ja arvokasta elämää, vaan kaikki ihmiset kiersivät kehää, samaa petollista tietä, ja vain ihmiset ja sukupolvet vuorottelivat tuolla tiellä, joka aina petti. Eikä tietä siis, päättelivät väsyneen miehen väsyneet erheelliset ajatukset, ollut olemassakaan. Sekin, jolla nyt johtaisi hänen rampa suojelijansa, mahtava Benventon ruhtinas, olisi vain osa tuota kehää, pohjimmiltaan tietöntä taivalta, pelkkää vaellusta. Vaeltamisessa oli mieltä ja arvoa vain sikäli kuin ne kykeni löytämään itsestään. Ei ollut tietä eikä päämäärää, vain vaellusta. Ihminen vaelsi, kulutti voimansa ja väsyi.

Konsuleissa – kuten Andrićin muissakin teoksissa ainakin jossain määrin – ihmisten toimijuus on selkeästi rajoitettua ja alisteista historiallisille, poliittisille ja kirjoittajan valitseman miljöön vuoksi myös maantieteellisille voimille. Ei ole sankarillisia yksilöitä, jotka muuttaisivat historian kulkua, on vain ihmisiä joiden kautta me lukijat olemme kokemassa nuo varsinaiset mutta persoonattomat toimijat.

Huolimatta siitä, että tarina kiinnittyy historiallisesti ja alueellisesti niin selvästi, tuntuu kuin Konsuleissa kerrottaisiin tarinaa ihmisistä yleensä eikä vain tietyn alueen ja maailmanajan ihmisistä. Kenties on niin, että auringon alla ei ole mitään uutta, ja kertomus vallanpitäjien ja alamaisten, eri kansojen ja yhteiskuntaluokkien suhteista tavoittaa jotain olennaista sekä ajan ja paikan ylittävää ihmisestä.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *