Keltainen kirjasto #46: Villipalmut

William Faulknerin romaani Villipalmut muodostuu kahdesta tarinasta, jotka eivät risteä kuin teemoiltaan. Aiemmasta oppineena selvitin etukäteen, miten minun tulisi rakenteeseen suhtautua. Toisaalta onko tämä romaani, jos se rakentuu kahdesta pienoisromaanista? Ehkä se on, koska pienoisromaanien luvut vuorottelevat. Jos teokset olisivat peräkkäin – kuten Franny ja Zooey – tämä olisi kai kahden pienoisromaanin yhteisnide.

Selvästi kirjoittaja on nähnyt tarinat yhtenä kokonaisuutena. Vaikka ensimmäinen alkukielinen laitos ja suomenkielinen käännös kantavatkin toisen tarinan eli Villipalmujen nimeä, Faulkner oli aikonut antaa romaanin nimeksi If I forget thee, Jerusalem. Tämä psalmin 137 jae on nykyisessä raamatunkäännöksessä ”Jerusalem, jos minä sinut unohdan.” Tarinoita lukee hieman eri tavalla tutustuttuaan ensin mainittuun psalmiin.

Teoksen kaksi tarinaa eli Villipalmut ja Vanhus eivät siis kohtaa toisiaan kuin temaattisesti. Villipalmujen päähenkilöt heittäytyvät tapahtumien virtoihin aluksi omasta halustaan – melko kirjaimellisesti – ja Vanhuksen henkilöt ovat kirjaimellisesti virrassa tahtomattaan sitä. Tahto, toimijuus ja niiden rajoitukset, kohtalo tyytyminen, näyttäytyvät kummassakin tarinassa mutta erilaisten tapahtumien ja lopputulosten kautta.

Toisaalta tematiikka on enemmän tai vähemmän tulkintaa – joten onko niin, että tarinoista vasta lukija rakentaa kokonaisuuden asettamalla siihen teemat? Voisiko mitkä tahansa kaksi kertomusta panna samojen kansien väliin ja niistä olisi silti mahdollista luoda yhtenäinen kokonaisuus?

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *