Keltainen kirjasto #51: Hiiriä ja ihmisiä

Hiiriä ja ihmisiä on kertomus unelmista. George ja Lennie kiertävät tilapäistöissä laman koettelemissa Yhdysvalloissa vaalien unelmaa omasta pienestä talosta ja maapalasta, joka heidät elättäisi. George kertoo älyllisesti heikolle mutta ruumillisesti vahvalle Lennielle toistuvasti tarinaa – tulevaisuudenkuvaa – siitä, kuinka he elävät maan lihavuudesta ja kuinka Lenniellä on kaneja hoidettavana. Lennie on kuullut tarinan lukemattomia kertoja ja osaa sen ulkoa, mutta vaatii kuulla sen uudelleen kerta kerran jälkeen.

Tarinan lopussa on vaikea sanoa, olisiko tuo tulevaisuudenkuva todennäköisempi kuin tarinan alussa. Jos tavoiteltu tarina toteutuu, Lennie ole ole osa sitä. Samalla vaikuttaa siltä, etteivät Georgen toiveet olisi voineet niin kauan kuin hän joutui huolehtimaan Lenniestä ja Lennien tahattomasti saattaessa heitä vaikeuksiin.

Georgen ja Lennien toisilleen kertoma tarina tulevasta riippumattomuudesta innostaa muitakin. Tilan apumiehet Candy ja Slim kietoutuvat unelmissaan ja myös teoissaan tähän näkyyn. Tallirenki Crooks ehkä tahtoisi osaksi itsellisyyden kertomusta, mutta eristää itsensä siitä samalla tavalla kuin hänet on mustana eristetty muista työmiehistä.

Hiirten ja ihmisten keskivaiheilla Candy antaa, kykenemättömää tekemään sitä itse, vanhan ja sairaan koiransa toisen ammuttavaksi. Oletettavasti koira pääsee kärsimyksistään. Muut eivät asiasta hyödy. Lopuksi George päästää Lennien etenkin tulevista kärsimyksistään – ja voi olla, että se vapauttaa Georgen ja muut toteuttamaan toivomaansa tarinaansa. Jää vain mietityttämään, kuoleeko heidän tulevaisuuteen kertomansa tarina sittenkin Lennien mukana.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *