Keltainen kirjasto #68: Herzog

Elämäntarina muuttuu. Se tarkoittaa muutakin kuin sitä, että siihen karttuu uusia osia loppuun saakka. Elämäntarina riippuu nykyisyydestä: menneiden tapahtumien merkitys muuntuu sen mukaan, millaisiin lopputulemiin ne ovat johtaneet kunkinhetkisessä nykyisyydessä. Saul Bellowin romaani Herzog esittää nimihenkilönsä Moses Herzogin nykyisyyden, jossa hänen elämäntarinansa – ja jossain määrin laajempi lähihistoria – näyttäytyy epäonnistumisten, omien ja muiden väärien valintojen sekä pahantahtoisten toimijoiden tarinana.

Moses Herzogin työ on keskeytynyt ja toinen liitto on päättynyt vaikeaa eroon. Elämän jälkipuoliskolta on hävinnyt mielekkyys, jota ensimmäisellä puolikkaalla olisi pitänyt rakentaa. Näin aikaisemmat valinnat ja muiden teot värjätyvät jälkikäteen vääriksi riippumatta siitä, mitä niistä ajatteli ennen kuin aiottu elämänsuunnitelma ei voinutkaan enää toteutua.

Herzog ei ole pettynyt vain itseensä ja läheisiinsä. Hän luonnostelee pettymystä ja katumusta huokuvia kirjeitä tutuilleen mutta myös merkkihenkilöille – joita Herzog ei henkilökohtaisesti tunne ja joista osa on jo edesmenneitä. Päähenkilön päähän tuntuu mahtuva vain yksi ajatus eri muodoissaan: ”ei tämän tarinan olisi näin pitänyt mennä.”

Kaikki kuitenkin voi muuttua, kun nykyisyys lupaa hitusen merkityksellisyyttä. Herzog näkee nuorimmassa lapsessaan tulevaisuuden, joka voi muuttaa hänen mielessään rakentamansa likimain loppumassa olleen elämäntarinan tarpeelliseksi ja hyvästä syystä kestettyjen vastoinkäymisten sarjaksi. Objektiivinen elämäkerta tietenkin pysyy samana – mutta tarinan elementeille annettu merkitys muuttu sen mukaan, mitä nykyisyydessä on ulottuvilla ja mitä tulevaisuudessa häämöttää.

Bellow ei päätä teostaan yksiselitteisen onnellisesti, vaan mahdolliset tulevaisuudet ehtivät muuttua vielä niin, että nykyiset merkitykset käyvät epäselviksi. Elämäntarinat muuttuvat nykyisyyden ja hahmotellun tulevaisuuden mukaan, ja jollakin tavalla tämä pätee myös lukijoiden ja tarinoiden suhteeseen. Herzog ei voi tarinaansa eläessään tietää, minkälaisena hän elämäntarinansa jälkikäteen näkee. Ensimmäistä kertaa Herzogia lukiessaan ei lukijakaan tiedä, millaista roolia eri tapahtumat esimerkiksi sadan sivun kuluttua näyttelevät. Toiselle kerralla, kun lukija tietää mihin kirjan sivuilla kerrottu tarina päättyy, myös alun tapahtumat voivat saada toisen merkityksen kuin ensimmäisellä lukukerralla.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *