Keltainen kirjasto #69: Loistohotelli

Claude Simonin romaani Loistohotelli asettaa tarinallisuutta pohtivan kirjoittajan vaikeaan asemaan: mitä tarinallisuus tai ylipäätään tarina tarkoittaa tässä teoksessa? Voi olla, että sitä on jopa vaikeampi hahmottaa kuin Keltaisessa kirjastossa aikaisemmin ilmestyneessä Flanderin tiessä.

Tämäkin tarina liittyy sotaan – tai ainakin taisteluihin – mutta en ole varma, taistellaanko tässä. Romaanin ensilehdillä on lainaus Laroussen tietosanakirjasta: ”Revoluutio: sellaisen liikkuvan kappaleen rata, joka kiertää suljettua kehää ja kulkee perättäisesti samojen pisteiden kautta.” Alkukielellä revoluutio tarkoittanee paitsi tällaista mekaniikan ilmiöitä niin myös vallankumousta. Alkulauseen valinta ei tietenkään ole sattumaa. Voi olla, että tarinassa ei varsinaisesti tapahdu mitään, vaan kaikki on jo tapahtunut: pöydän ääressä istuvat ja keskustelevat henkilöt muistelevat, suunnittelevat jo odottavat. Ajatukset palaavat samoihin lehtiotsikoihin, iskulauseisiin ja tapahtumiin.

Vaikka juuri mitään ei tapahdukaan – kenties – niin kuvauksen tyyli hukuttaa henkilöt osaksi sekavaa virtaa, jossa kaikki on ikään kuin tapahtunut yhtä aikaa ja jossa ajankulu ja abstraktiotaso vaihtelevat. Ainakin tälle lukijalle sellainen olo kuin olisi seurannut omaa kuumehoureista untaan: melkein tietää mitä tapahtuu, mutta asiat toistuvat yllättäen ja muodon ja tarinan perimmäinen johdonmukaisuus on tavoittamattomissa.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *