Keltainen kirjasto #72: Rosvot

Välttelen kirjojen takakansia ja liepeiden tekstiä. Useimmiten lukemistaan romaaneista tietää jotain jo ennakkoon – kirjailijan, arvostelujen tai jo yleissivistyksen perusteella. Luin hiljattain William Faulknerin teoksen Rosvot, josta en tiennyt ennen lukemista kuin järjestysnumeron Keltaisessa kirjastossa. Kirjoittaja Faulkner on itselle yhä sikäli vieras, ettei kirjaa aloittaessaan osannut asettua valmiiseen Faulknerin lukemisen moodiin.

Tietämättömyys yhtäältä pakottaa lukemaan tarkasti: mihin teoksen nimi viittää, mikä tässä tapahtumassa oli tärkeää, täytyykö nuo henkilöt vielä muistaa, mistä syystä ollaan tässä? Tarina ei ole valmiiksi tuttu kuin Mika Waltarin historiallisissa romaaneissa tai David Eddigsin kaikissa teoksissa. Toisaalta tietämättömyys tekee lukemisesta työlästä. Työläyttä lisää myös Rosvojen miljöö, eli 1900-luvun alun Yhdysvallat, jonka sosiaaliset konventiot eivät ole kovin tutut. Joutuu siis miettimään myös sitä, toimivatko 10-15-vuotiaat tyypillisesti noin, onko hahmojen vuorovaikutuksessa rotukysymyksen säikeitä, tai miten prostituutio tai hevoskilpailut hoidettiin osana laajempaa yhteiskunnallista järjestystä.

Tietenkään mikään ei takaa, että tarkkaavaisenakaan kykenisi poimimaan tekstistä kokonaisuuden kannalta olennaisia asioita. Puolivälin jälkeen olin häkeltynyt: onko tässä tarinassa todellakin kyse siitä, että joukko keskenkasvuisia ottaa luvatta käyttöönsä auton, menettää sen ja koettaa hankkia sen takaisin hevoskilpailun avulla? Ei tämä tunnukaan suurelta amerikkalaiselta romaanilta, joka syväluotaisi kansakunnan historiaa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta…

Entä jos takakansi olisi tarjoillut teoksen minulle nuoren pojan kasvun ja viattomuuden menettämisen tarinana – esimerkkinä siitä, kuinka ikäviin tapahtumiin voi olla syyllinen ilman omaa syytään? Tai entä jos olisin uskonut etukäteen, että tarina käsittelee vähemmistöjen ja vähävaltaisten asiaa? Mitä muita teemoja tai tarinoita tapahtumiin on ehkä piilotettu tai piiloutunut? Luultavasti mistä hyvänsä tekstimassasta ei voi lukea mitä tarinaa tahansa, mutta tarkkaavaisuus vaikuttaa siihen, millaisen tarinan huomaamme.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *