Keltainen kirjasto #73: Jutun loppu

Graham Greenen romaanin Jutun loppu on minusta kolme tarinaa mustasukkaisuudesta ja omistushalusta. Ensimmäinen kolmannes on tarina siitä, kuinka mies haluaa edelleen omistaa naisen, jonka kanssa tämä on vuosia aikaisemmin ollut salasuhteessa. Toinen kolmannes on tarina siitä, kuinka nainen on luvannut Jumalalle pysyä erossa tästä miehestä, koska tämä sai toisen maailmansodan pommituksessa säilyttää henkensä. Viimeinen kolmannes on puolestaan tarina siitä, kuka omistaa naisen tämän kuoleman jälkeen, eli saa päättää hänen vakaumuksensa määrittelystä ja sopivista hautajaismenoista ja muistamisen tavoista.

Vaikka Sara-niminen nainen on teoksessa koko ajan keskiössä – elävänä tai kuolleena – hän tuntuu olevan olemassa vain suhteessa miesten haluihin ja määräyksiin. Hänen oma tarinansa tulee esille sikäli kuin se liittyy uskoon, avioitumiseen tai uskottomuuteen. Hän ei ole vahva toimija, mutta kuitenkin hänen tekemisensä tai tekemättömyytensä määrittävät suuren miesjoukon tekemisiä. Jumalaan hänen tekonsa eivät ehkä vaikuta – vaikka viimeisessä kolmanneksessa tapahtuukin hänen pyhimysteoikseen tulkittavia asioita – mutta hän jättää jälkensä aviomieheensä Henryyn, rakastajaansa Mauriceen, pappi Cromptoniin sekä vapaa-ajattelijasaarnaaja Smytheen.

Tarina käy lopulta pyhimystekoineen uskonnolliseksi tavalla, joka on yllättävä alkuunsa nähden. Lopulta tarina tuntuu hajoavan nykyään internetissä tavattavaan vähä-älyiseen dogmiin siitä, että ateistikin tietää jumalan olevan olemassa mutta vihassaan tai ylpeydessään kieltää sen. Tämä syö muutoin kiehtovan moniulotteisen tarinan viehättävyyttä ja pohdiskelevuutta.

Useimmiten yritänkin sulkeistaa lukukokemuksesta kirjailijan oman elämän. Kirjailijan tarina voi kuitenkin joskus tuoda teokseen kaivattuja ulottuvuuksia. Jutun lopussa on sattumaa enemmän omaelämäkerrallisia aineksia, ja se on yksi Greenen keskittyneesti uskonkysymyksiä käsittelevistä ns. katolisista romaaneista. Näihin kuuluu myös aikaisemmin käsittelemäni Voima ja kunnia – ja kenties siinä romaanin tarinan ja kirjoittajan tarinan suurempi etäisyys edesauttaa teeman hienovaraista käsittelyä ja siten käsittelyn kiinnostavuutta.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *