Keltainen kirjasto #74: Näyttelijät

Kirjallisuudessa tunnetaan epäluotettavan kertojan tekniikka. Graham Greenen romaani Näyttelijät on täynnä epäluotettavia, petollisia ja valehtelevia hahmoja. Kertoja tekisi mieli tuomita samanlaiseksi, sillä kai seura tekee kaltaisekseen tai vakka valitsee kantensa. Keskeisistä henkilöistä ainoastaan entinen presidenttiehdokas, kasvissyöjä ja tasa-arvoaktivisti herra Smith vaimoineen on rehellinen ja avoin suorastaan naiiviuteen asti – ja sen takia ei oikeastaan pärjääkään tapahtumien pyörteissä.

Kenties kertoja herra Brown on lukijalle riittävän rehellinen ja antaa tälle luotettavan kuvan omista teoistaan ja ajatuksistaan. Sama rehellisyys ei ulotu diplomaattiin, jonka vaimo on Brownin kanssa uskoton, tai herra Jonesiin, jonka hän käytännössä lähettää kuolemaan sissisodassa. Kertojan suurempi rehellisyys lukijalle ei kuitenkaan takaa, että lukija saa tietää, mitä Haitin levottomuuksiin sijoittuvassa tarinassa ”oikeasti” tapahtuu. Mitä kaikkea Jones toimitti viranomaisten kanssa ja oliko hänkin diplomaatin puolison rakastaja? TIesikö ja hyväksyikö diplomaatti kaiken? Kuinka sinisilmäinen Smithin pariskunta oikeasti oli vai oliko sekin vai kulissia? Entä herra Brownin edesmennyt äiti, jonka menneisyys tuntuu koostuvan useista osin ristiriitaisista tarinoista, joiden vuoksi myös Brownin menneisyys on epäselvä.

On hyvin mielenkiintoista lukea herra Brownin kautta tapahtumakuvausta, jonka totuudellisuudesta ei voi olla varma. Varsinainen tarina onkin Brownin poukkoilu tapahtumissa, joiden moniselitteisyys ja arvaamattomuus viimeistään pakottavat hänet samalla tavalla petolliseksi ja epäluotettavaksi kuin ympäröivä maailma on.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *