Keltainen kirjasto #84: Radetzky-marssi

Luulisi, että Joseph Rothin Radetzky-marssi olisi taas yksi tarina sodasta. Kaiken käynnistää se, kun luutnantti Trotta – sittemmin ”Solferinon sankari” – pelastaa Itävalta-Unkarin keisari Frans Joosefin hengen Italian toisen itsenäisyyssodassa. Solferinon sankarin poika, joka kantaa isänsä teon vuoksi aatelisarvoa, näkee pojalleen mahdolliseksi vain sotilasuran. Nuori luutnantti Carl Joseph saakin surmansa ensimmäisen maailmansodan varhaisissa taisteluissa. Silti sodalla on aika vähän tekemistä tarinan kanssa.

Sodan sijaan Radetsky-marssi kertoo ihmisistä, joiden elämät ajautuvat kantajilleen perinpohjaisen vieraiksi ja vaikeiksi. Solferinon sankari ei oikeasti tunne olevansa sotasankari eikä sovi kunnolla aateliseksikaan. Hän estää oman poikansa sotilasuran, ja tämä palvelee keisariaan piiriprefektinä eläen elämäänsä yhtä jäykästi kuin hoitaa virkansa. Piiriprefekti järjestää myös poikansa elämänpolun tälle valmiiksi.  Poika on kuitenkin keskinkertainen sotilas, sekaantuu varuskunnan sisäisiin selkkauksiin, ja saatuaan siirron syrjäiseen rykmenttiin velkaantuu uhkapeleissä ja alkaa alkoholisoitua – ja tuntuu kerta kaikkiaan olevan hukassa omassa elämässään. Kun poika kuolee sodassa, myös isän elämä käytännössä päättyy, vaikka henki kulkeekin vielä vuosia.

Tämän sukutarinan säkeistöjen välissä soi Radetzky-marssi. Jossain väliosassa nuori keisari suostuu poistamaan historiankirjoista liioitellun kertomuksen pelastajansa urotyöstä tämän kiusaantuneesta pyynnöstä. Myöhemmin vanha keisari hoitaa Solferinon sankarin pojanpojan irti veloistaan tämän isän epätoivoisten ja itsepintaisten vetoomusten ansiosta.

Yhtä varmasti kuin Radetzky-marssi soi tarinan käänteissä, keisari sekoittaa von Trottan suvun miehet toisiinsa eikä täysin ymmärrä kuinka he liittyvät hänen elämäänsä. Samoin hän ponnistelee antaakseen alaisilleen ja upseereilleen vaikutelman siitä, ettei itsekin ole eksyksissä ja hapertumassa valtakuntansa tapaan. Lopulta kaikki – von Trottat, keisari ja Itävalta-Unkari – ovat poissa. Kukaan von Trotta ei sopinut elämään, johon oli joutunut. Keisari huomasi oman elämänsä muuttuvan vieraaksi ja otteensa kirpoavan. Itävalta-Unkarilla ei ollut sijaa uudessa Euroopassa.

Radetzky-marssi – siis Straussin säveltämä teos – sen sijaan selviytyi nykyaikaan saakka.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *