Saul Bellowin pienoisromaanin Tartu tilaisuuteen alkukielinen otsikko on Seize the day. Mahdolliset käännökset ”tartu tilaisuuteen” ja ”tartu hetkeen” saattaisivat johdatella erilaisiin tarinoihin.
Teoksen päähenkilö, työtä ja pian omaisuutta mutta ei velvollisuuksia vailla oleva Wilhelm Adler, koettaa melkein koko tarinan ajan tarttua tilaisuuksiin. Vasta lopussa hän ymmärtää tarttua hetkeen. Se, tuleeko hän siten onnellisemmaksi, on kokonaan toinen juttu.
Tilaisuuksiin tarttuminen – tai sen yrittäminen – kuvaa Wilhelmin elämää myös ennen pienoisromaanin tapahtumia. Hän muutti nimensä pyrkiessään luomaan uraa näyttelijänä ja tavoitteli sittemmin varatoimitusjohtajan tehtäviä siinä onnistumatta. Tarinan aikana hän on langennut ammattihuijarin pörssikeinotteluihin. Elämäntarina on ollut, kuten nykyisetkin tavoitteet, rahan, maineen ja vaikutusvallan tavoittelua.
Hetkeen tarttuminen koittaa aivan tarinan viimeisessä kohtauksessa. Wilhelm ikään kuin antautuu tiedostamaan sen, mikä on vääjäämätöntä. Hän tuntee senhetkisen olemassaolonsa tuskan ilman että se liittyy vahvasti pakkoo tarkkailla tilaisuuksia ja tarttua niihin.
Kuinka Wilhelmin tarina sitten päättyy? Tietenkin juuri tähän pienoisromaanissa kuvattuun tilanteeseen. Lopullisuuden tajuaminen lopettaa päähenkilön – ja kaikkien muidenkin – tarinan, sillä he olivat olemassa juuri sitä varten. Ehkä sen kautta lukijalle hahmottuu jotain tilaisuuksiin tarttumisista, ehkä ei.