Leavings-tarinoita: Ihmeiden kaupunki

Leevi and the Leavingsin neljäs albumi Raha ja rakkaus (1985) on tarinoiden kannalta mielenkiintoinen jo siksi, että sen kansi näyttää miestenlehden kannelta. Otsikot virittävät katselijaa miettimään paitsi tarinoita otsikoiden takana niin myös sitä, millaisesta maailmasta nuo otsikot kertovat.

Toki myös levyn kappaleisiin viitataan kannessa: luvataan ongelmanuoren viimeistä tilitystä ”Poika nimeltä Päivi” -singlelevyn kansikuvan yllä, ja vielä suoremmin avausraita on esillä pääotsikossa: ”Poika nimeltä Päivi, 22: Mitä päälle tänään?” Otsikon yläpuolella on viittaus kakkosraitaan ”Ihmeiden kaupunki”, joka yhdessä Musiikkiluokka-levyllä (1989) ilmestyneen ”Unelmia ja toimistohommia” -laulun kanssa on tämänkertaisessa merkinnässä tarkemmassa käsittelyssä.

”Ihmeiden kaupungin” alussa kertoja ilmoittaa, ettei aio kirjoitella kirjeitä ja jättää viestinsaajan yksin lemmentuskiinsa. Tätä uhkausta hiukan pehmentää muotoilu ”jos lähden seikkailemaan.” Tekstissä on hupaisaa se, että uho on kova, mutta koskaan ei anneta ymmärtää että kertoja oikeasti lähtisi minnekään, vaan kuulija jää ymmärrykseen, että tämä vain punoo päässään suhteellisen epäkypsää fantasiaa: ”olen lukenut ihmeiden kaupungista” ja ”olen uneksinut naisista kauneimmista”.

Kieli- ja mielikuvat eivät ammenna satumaailmojen laarista samalla tavalla kuin aiemmin käsitellyssä kappaleessa ”Älä itke, Baby Jane”. Kuvasto on pikemmin seikkailulehtien ja – albumin kannen mukaisesti – eroottisten kertomusten maailmasta. Kertosäe avaa koko tämän maailmanmieshaaveilijan fantasian:

”hiekka-aavikolla Egyptissä, vuorenrinteillä Tiibetissä
mulle hymyilevät vaikka missä naiset kaukomaan
bambuviidakossa Vietnamissa, ruuhkametrossa Japanissa
rintaliivejä Bangokissa pääsen aukomaan”

Hupaisuutta lisää se, että kaikki säkeistöt toistuvat: a-osaan palattessa ei siis olekaan uutta tekstiä, vaan tämän haavekuvan jälkeen ollaan taas lähtöpisteessä vakuuttelemassa, ettei taida kirjeitä kirjoitella jos lähtee.

Samankaltainen toisto on kerronnan välineenä myös neljä vuotta myöhemmin ilmestyneessä Unelmia ja toimistohommia” -kappaleessa, jossa a- ja b-osien tekstit toistuvat kuin kertojan krapulaiset ja vapinaiset maanantaiaamut. ”Unelmia ja toimistohommia” on kuin keski-ikäisen versio ”Ihmeiden kaupungin” toivotuista elosteluista.

Ei ole merkkiäkään siitä, että kenties itse itsensä työpaikkansa ”sonniksi, porsaaksi ja apinaksi” nimennyt kertoja aikoisi jättää toimistotyönsä lähteäkseen seikkailemaan ihmeiden kaupunkiin – kuten ei ”Ihmeiden kaupungin” kertojakaan laulun aikana ehtinyt minnekään liikahtaa. Ilmeisesti myös toimistosonnin eroottiset urotyöt tapahtuvat vain kuvitelmissa, kun hän asettaa itsensä vehtaamaan kaikkien kanssa ”toimiston tyttöjen salaisissa unissa.” Kertosäkeen seksifantasiassa hän myös jättäytyy melko passiiviseksi: testosteronia uhkuvan valloittajan elkeet puuttuvat, ja nainen voi istua kasvojen päälle hajareisin ”jos haluaa” ja muutenkin tehdä ihan kaiken.

Nämä kaksi Gösta Sundqvistin sanoittamaan kappaletta vievät siis mielikuvissa erilaisiin miljöisiin – seikkailukertomusten ihmeiden kaupunkiin ja arkista arkisempaan toimistotyöläisen krapula-aamuun – mutta lopulta on kyse yhdestä ja samasta asiasta: omassa päässä luodusta tarinasta, joka välittää toiveen siitä että elämä olisikin toisenlaista.

Kategoria(t): laululyriikka Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *