Leavings-tarinoita: Isojen tyttöjen yö

Vuonna 1989 ilmestynyt albumi Musiikkiluokka olisi voinut muodostaa edeltäjänsä kanssa häkellyttävän laadukkaan tuplalevyn. Sointi ja tematiikka olivat hyvin samankaltaiset, vaikka varsinaisia koko kansan hittejä ei Musiikkiluokalla ollut aivan samalla prosentilla. Yksi tunnetuimmista kappaleista pääsi jo sivuosaan aikaisemmassa Leavings-tarinassa.

Kaikkein hienoimmalla tavalla tarinansa – ja jotain oleellista ihmisyydestä – kertoo tietenkin Gösta Sundqvistin sanoittama kakkosraita ”Isojen tyttöjen yö”. Otsikko ja tekstinpätkät yksinään saattaisivat saada ajattelemattoman kuuntelijan luulemaan, että kyseessä on yksioikoisen eroottinen laulu tavallista runsaammalla sovituksella: ilmoittaahan kertoja aluksi naisen halunneen näyttää tälle hotellihuoneensa ja käydä täyttämään salaisia toiveita.

Seuraavat säkeet hämmentävät ensimmäistä tulkintaa. Kertoja myöntää juoneensa liikaa – harvinaista ja huomionarvoista sinänsä – ja paljastaa kuulijallekin itkeneensä jo naisen olkapäätä vasten. Mielikuva hamesankarista karkaa. Mikä sitten on se isojen tyttöjen yö, johon kaivataan isoa miestä, tai se nirvana, johon kertoja on vajoamassa? On kuin teksti tarjoaisi kahta keskenään ristiriidassa olevaa todellisuutta.

B-osa – tai kertosäe, jonka teksti on kummallakin kerralla erilainen mutta kehittelee samaa teemaa – on lihallinen, mutta tarinan kannalta tekstin mestarillisuuden osoittaa mahdollisuus nostaa se abstraktimmalle tasolle:

”reiden samettista sileää pintaa
kuinka oikein koskettaa vois
kun on kädessäni talvikintaat
ne vaikka riisuisin pois?”

Jää epäselväksi – varsinkin vielä tulossa olevan toisen säkeistön valossa – olisiko eroottisia iloja ollutkaan saatavissa. Muistamme toki kertojamiehen humalatilan, mutta sen lisäksi kertosäe paljastaa jonkin muunkin esteen. Talvikintaat tai ei, niin aivan helppoa ei ole painaa kättä toisen reidelle.

Toista säkeistöä voi kuunnella niin, että nainen onkin vienyt miehen nukkumaan – mitä vastaan kertoja protestoi, mutta ilmeisen voimattomasti, ja vakuuttelee ainakin omassa päässään tai kuulijalle, ettei ole tullut jätetyksi. Jälkimmäinen b-osa pitää mukana lihallisuuden, mutta johdattaa ilman tulkintayrityksiäkin iäisempiin asioihin:

”millä mitata sen unelman hintaa
mikä meille tärkeintä ois?
suru puserossa puristi rintaa
sen vaikka riisuitkin pois”

Jää arvoitukseksi, mikä tuo tärkein unelma olisi. Jää arvoitukseksi, kenen paita riisuttiin. Jää arvoitukseksi, mitä sen jälkeen tapahtui. Näitä ei tarvitsekaan tietää. Näyttää kuitenkin siltä, että vaikka paita riisuttiin ja vaikka talvikintaatkin varmaan saatiin pois, jäi lihan himoon pelkistymätän suru puristamaan ja unelma vielä saavuttamatta.

Kategoria(t): laululyriikka Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *