Leavings-tarinoita: Kerro terveiset lapsille

Leevi and the Leavingsin viides albumi Perjantai 14. päivä ilmestyi vuonna 1986. Se kuulosti enemmän debyyttilevyltä kuin kolmelta edeltäjältään ja hyvin paljolti siltä, miltä yhtye tulisi kuulostamaan loppuunsa saakka. Tarinoissa tapahtui hienoinen käänne kohti keski-ikäisempää ja seestyneempää sielunmaisemaa.

Albumin kansi kertoo tarinoita, mutta hienovaraisemmin kuin Raha ja rakkaus. Etukannessa nainen odottaa bussia Pohjois-Karjalaan – ja jos hän on terveisiä lapsille kertomaan pyytänyt perheenäiti, hän on takakannen jalanjäljistä päätellen päätynyt toiseen ratkaisuun kuin laulun perusteella saattoi odottaa. Linja-autoasemalla toimii myös kiinalainen pesula.

Yhdessä nämä kuvituksen laulut – ”Kerro terveiset lapsille” ja ”Kiinalaisessa pesulassa” – kertovat samankaltaisten tarinoiden kaksi puolta. Kummassakin Gösta Sundqvistin tekstissä vaimo jättää miehen ja lapsensa, mutta tapahtumat poikkeavat sen verran, ettei kyse voi olla samasta tarinasta: toisessa vaimo livahtaa pois aamun valjetessa, toisessa hänen todetaan kadonneen halpahallin alennysmyynnissä.

Kumpikaan teksti ei yksinään ole erityisen monitasoinen, mutta toisen ollessa albumin alussa ja toisen loppupuolella ne täydentävät toisiaan. ”Kerro terveiset lapsille” kuvaa hienosti jännitettä, jossa päähenkilö on – motiivit eivät ole välttämättä hänelle itselleenkään selvät, mutta tarve johonkin muuhun kuin nykyiseen on:

”vaatiiko se rohkeutta
suuren määrän katkeruutta kuitenkin
jättää mies ja lapset keskenänsä
ja elää omaa elämää”

Laulun ”pikkuvaimo” ottaa – tai ainakin kokee ottavansa – ohjat käsiinsä. Kappaleen tekstissä ei esiin tule miehen tai lasten näkökulma, mutta ”Kiinalaisessa pesulassa” nostaa esiin sen, kuinka toinen voi vastaavassa tilanteessa menettää elämänhallintansa täysin:

”kiinalaisesta pesulasta
minut aamulla löydettiin
olin pyörinyt koneessa monta tuntia
tietämättä kuinka sinne mä jouduin”

Toisessa kuvastuu toivo paremmasta, toisessa liki täysi toivottamuus – ja molemmat tekstit kertovat asioista, jotka voisivast sattua samana mielivaltaisena perjantaina, 14. tai mikä hyvänsä muu päivä. Näiden laulujen kuunteleminen rinnakkain muistuttaa siitä, kuinka yhteenkietoutuneita elämämme yleensä muiden kanssa ovat – ja saa toivomaan, että ”omien elämien eläminen” ei olisi nollasummapeliä.

Kategoria(t): laululyriikka Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *