Leavings-tarinoita: Pohjoisen taivaan alla

Leevi and the Leavingsin albumin Turkmenialainen tyttöystävä (1993) tarinoiden kannalta mielenkiintoisin teksti on käsitelty aikaisemmin. Toista yhtä monikerroksista tarinaa ei samalta levyltä oikeastaan voikaan löytyä. ”Pohjoisen taivaan alla” on kuitenkin Gösta Sundqvistin teksteistä sarjaan sopiva.

Laulun kaikki kolme minämuodossa laulettua säkeistöä kertovat kukin tarinan jo tilannekuvauksessaan. Ensimmäisen säkeistön alku maalaa kuvan niin lapsen kuin isänkin menneisyydestä ja kenties virittää miettimään myös mahdollisia tulevaisuuksia:

”mun isä oli köyhä kirvesmies
ehkä saha oli tylsä
ehkä höylä liian terävä
sitä kännipäissään heräävä äijä pohti ain”

Toisen säkeistön alku siirtää näyttämön aivan toisaalle ja tuntuu tuottavan tarinaan katkoksen:

”avojaloin halki Afrikan
meidän kylä piti jättää
kun imi kuivuus vedet kaivosta”

Siinä missä ensimmäisessä säkeistössä katastrofi näyttäytyy kahden sukupolven tragediana, tuo toinen säkeistö siihen globaalin ulottuvuuden luonnonkatastrofin ja kansainvaelluksen muodossa. Kolmas säkeistö kuitenkin taas näennäisesti katkaisee tarinan:

”hellekypäräni kestää säteilyn
kuvakortin pistin kotiin
laitoin terveisiä Andeilta
kun nuoren neidon lanteilta lohdutusta hain”

On aivan kuin kaksi aikaisempaa säkeistöä yhtyisivät kolmannessa, mutta eivät tarinoiden tapahtumien vaan niiden teemojen osalta. Kolmannen säkeistön kertoja on köyhissä oloissa, mutta lähtöisin paremmista. Toisen säkeistön heimo uhosi että nyt on muiden vuoro palvella heitä – ja kolmannessa säkeistössä mies on ottanut nuoren paikallisen neidon lohdutuksensa välineeksi. Teemojen yhdentyminen huipentuu kolmannen säkeistön lopussa, kun globaali katastrofi ja henkilökohtainen tragedia löytävät toisensa:

”miten ohut on se kerros
jotain otsonia on arvoitus
nyt kun irtoaa jo karvoitus
kun ihosyövän sain”

Ei tässä olekaan kolmea eri tarinaa, vaan kyseessä on tarina ihmiskunnasta ja sen henkilökohtaisista, yhteisöllisistä ja globaaleista katastrofeista – polttopisteessä aina riittävän universaali ihminen.

Kategoria(t): laululyriikka Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *