Ray Bradbury: Voikukkaviiniä

Ray Bradburyn tekstissä on jotain maagista. Tietenkin kiittäminen on myös kääntäjiä – tässä tapauksessa Hanni Salovaaraa. Voikukkaviiniä on novellikokoelma, jonka voi lukea myös romaanina. Siinä on vienosti novellien läpi kulkeva ei välttämättä tarina vaan jonkin vääjäämätön eteneminen.

Kokoelman novellit sijoittuvat kesään 1928 ja Bradburyn omiin lapsuusmaisemiin, joten miljöö saattaisi olla täkäläiselle lukijalle vieras. Kuitenkin Bradbury onnistuu loihtimaan tuosta liki sadan vuoden ja kulttuurin erottamasta maailmasta jotain unenomaista tai sadun kaltaista – jotain omalakista ja samaistuttavaa. Silloin tarina ei oikeastaan ole tärkeä. Eihän se unissakaan ole.

Mutta onhan tässä, kuten totesin, jonkin eteneminen – kesän 1928 eteneminen, sillä ensimmäinen novelli, erään aamun kuvaus, päättyy toteamukseen ”vuoden 1928 kesä alkoi.” Viimeisen novellin lopuksi poika nukahtaa ”ja unessa hän saattaa päätökseen kesän 1928.”

Muukin etenee kuin kesä 1928. Pojat alkavat kirjata ylös rutiineja ja ainutkertaisia tapahtumia. Aluksi ei ole aikaa, vaan lapset ovat aina lapsia ja vanhukset ovat aina olleet vanhuksia. Pelottava taruhahmo – tai oikea murhaaja – Yksinäinen Vaeltaja saa uhreja mutta sitten kuolee ja katoaa itse kokoelman loppupuolella. Kaikki ei ole niin kuin aina ennenkin, eikä voi olla: pojat kasvavat.

Suloista, myös katkeransuloista. Elämä etenee ja tästä unenomaisesta kesästä 1928 kuten lapsuudesta joutuu luopumaan.

Kategoria(t): sekalaista Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *