Avainsana-arkisto: Väinämöinen

Kymmenes runo: Petosta kaikkialla

Palattuaan Kalevalaan Väinämöinen on taas taikavoimissaan ja käyttää niitä huijatakseen Ilmarista. Väinämöisen bluffi on aika vaihteleva: ensin Ilmarinen arvaa jo parista sanasta, että nyt Väinämöinen on mennyt lupaamaan asioita hänen puolestaan, mutta seuraavalla hetkellä ei osaakaan epäillä mitään, kun Väinämöinen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Yhdeksäs runo: Tarina ei etene

Kahdeksannessa runossa Väinämöinen sai kirveestä jalkaansa ja joutui etsimään apua – ja runon loppu oli turhanpäiten pitkitetty, kun vanhus kolusi turhaan taloja löytääkseen parantajan. Yhdeksännessä runossa ollaan vihdoin parantajan tuvassa. Tarina ei tosin etene minnekään: ollaan kuin videopelissä, jossa täytyy … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kahdeksas runo: Väinämöinen temppuilee naisenpuutteessaan ja teloo itsensä

Väinämöinen palailee Pohjolasta ja näkee naisen. Lukijat ovat jo ehtineet huomata, että siinä ei yleensä hyvin käy. Väinämöinen, joka sentään on ollut piireissä jo vähän ennen maailman syntyä, ei ole ehtinyt huomata toistuvaa kaavaa. Alkaa vokottelu kuin Corollasta maakunnan taajamassa. … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Seitsemäs runo: Markkinamiehen paluu

Viidennessä runossa Väinämöisellä ei mennyt kovin vahvasti. Dementiasta tai jostakin muusta johtuvasta harkintakyvyn puutteesta oli selviä merkkiä. Seitsemäs runo alkaa tukalasta tilanteesta, mutta todettakoon ettei siihen joutuminen ole yksinomaan Väinämöisen omista sekoiluista lähtöisin. Nykyään miehetkin saavat itkeä. Hyvä niin. Väinämöinen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kuudes runo: ”Maailmassa jossa…”

Kalevalan kuudes runo on enimmäkseen turhaa täytettä ja kuvailua. Jos sen kääntää mielessään elokuvatraileriksi, se muuttuu kiinnostavammaksi. Tarvitaan tietenkin Dan LoFontaine ja fraasi ”in a world…” Ensin vain musta tausta ja ääni. ”Maailmassa jossa oikeus on vahvemman oikeutta…” Nopea leikkaus … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Viides runo: Vanhan miehen harhainen epätoivo

Haluaisin lukea Kalevalaa vahvana sankarifantasiana. Lönnrotin kokoelma tuntuu kuitenkin kamppailevan realismin ja maagisten heerosten kömpelössä välimaastossa. Jos en saa lukea jumalien taistelusta alkumeren kaaoksessa, en suostu lukemaan viidettä runoa yliluonnollisen näkökulman kautta. Näin ollen viidennessä runossa mieleltään hauras Väinämöinen harhailee … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neljäs runo: Jälkiviisautta ja epäilyjä liioittelusta

Kalevalan neljännestä runosta nousee esiin kaksi asiaa: Aino ja hänen äitinsä elävät ihan eri kuplissa, ja Ainon äiti saattaa panna juttuihinsa vähän omiaan. Runo alkaa sillä, että Aino käyskentelee metsässä työn touhussa ja yhtäkkiä pusikosta änkeää esille vanha mies, joka … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Kolmas runo: Tympeää arkirealismia

Kalevalan kolmannessa runossa Väinämöinen on kuuluisa siitä että on kuuluisa, Joukahainen sotkee asiansa ja Aino luvataan vanhukselle vasten tahtoaan puolisoksi, mutta tämän äiti iloitsee mahdollisuudesta päästä juoruihin julkkishäiden vuoksi. Painetussa Kalevalassa Väinämöinen elelee maailman synnystä kerronnan nykyhetkeen laulellen. Sikäli kuin … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Toinen runo: Väinämöinen strategisen johtamisen ja operatiivisen toteutuksen ristipaineessa

Väinämöinen vihdoinkin tekee jotakin, mutta tahti ei ole kummoinen: noustuaan maihin hän vasta muutaman vuoden kuluttua alkaa miettiä, että maisema vailla metsiä ja peltoja on huono. Tämänkin huomion jälkeen Väinämöinen jää johtohommiin. Sampsa Pellervoinen toimittaa Väinämöisen tilaamaan urakan, ja pian … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Ensimmäinen runo: Väinämöistä odotellaan

Ensimmäinen nimeltä mainittu henkilö Kalevalassa on Väinämöinen. Vanhan Väinämöisen vyöltä virinneitä virsiä tekisi kertojan mieli laulella. Ensimmäinen runo päättyykin Väinämöisen syntymään. Tuota syntymää edeltää maailman itsensä syntyminen. Toki jonkinmoinen muodoton alkutila on olemassa – ei tosin mitään kvanttivaahtoa vaan Ilmatar … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti