Avainsana-arkisto: Väinämöinen

Seitsemästoista runo: Lääkintäloitsujen kokoelma

Tuonelasta ei siis löytynyt veneenrakennuksesta puuttuneita loitsusanoja. Väinämöisessä on yhä samanlaista voivottelijaa kuin aikaisemmissa runoissa ja hän jää pyörittelemään päätänsä. Onneksi ohi kävelee ilmeisesti joku satunnainen paimen, joka ehdottaa että Antero Vipuselta sanoja varmaan saisi. Antero Vipunen on ilmeisesti jo … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kuudestoista runo: Väinämöinen tekee vihdoin itse jotain

Väinämöisen paluu! Nyt hän on veneenrakennuspuuhissa, mutta on viisaasti ryhtynyt siihen paikassa, jossa ei ole puuta. Niinpä luottomies Sampsa Pellervoinen joutuu tulemaan hätiin. Sampsa taitaa olla Kalevalan ainoa mies, joka ei nurise turhista tai dramatisoi asioita, vaan tekee hommansa ja … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Jakso 4: Pitkä talvi

Rauta-ajan päätös rakennettiin oikeastaan aika hienosti. Kolmannen jakson jälkeen mietin, että tarinoita on vaikea tuoda yhteen, sillä sarjan maailma ei ole sisäisesti johdonmukainen. Riskiksi ajattelin liian suureen pyrkivää tarinan päätöstä, joka ei edes voisi toimia. Päätösjakso ei yritä lyödä kaikkea … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jakso 3: Lemminki

Rauta-ajan kolmas jakso ”Lemminki” olisi voinut olla oma elokuvansa tai sen olisi voinut kertoa kahtena lyhyempänä jaksona. Näin esitettynä tarinoissa on jotakin tosi turhauttavaa. Tarina sinänsä on kuin Kalevalasta: Kyllikin ryöstö, puolin ja toisin rikottavat valat, kosioretki Pohjolaan, kuolema ja … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jakso 2: Sampo

Rauta-ajan toisessa jaksossa ”Sampo” ei juuri puhuta. Dialogia on sen verran, että tavoitteet asetetaan – että tekemisen saa käyntiin. Jaksossa siis tehdään. Tai ehkä siinä pikemminkin yritetään, pyritään. Kolme miestä – Väinö, Ilmari ja Lemminki – tavoittelevat Pohjolan tytärtä. Hintaa … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , | Jätä kommentti

Jakso 1: Kultanainen

Rauta-ajan ensimmäisen jakson eli ”Kultanaisen” tarinat ovat tarinoita menettämisestä – etenkin naisen menettämisestä. Kalevalasta tiedetään, että Ilmarinen takoo itselleen kultaisen vaimon Kullervon surmaaman Pohjolan tyttären sijalle. Murha on toki aina väärin, mutta Ilmarisen vaimo ei täysin syytön ollut Kullervon provosoitumiseen. … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Kymmenes runo: Petosta kaikkialla

Palattuaan Kalevalaan Väinämöinen on taas taikavoimissaan ja käyttää niitä huijatakseen Ilmarista. Väinämöisen bluffi on aika vaihteleva: ensin Ilmarinen arvaa jo parista sanasta, että nyt Väinämöinen on mennyt lupaamaan asioita hänen puolestaan, mutta seuraavalla hetkellä ei osaakaan epäillä mitään, kun Väinämöinen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Yhdeksäs runo: Tarina ei etene

Kahdeksannessa runossa Väinämöinen sai kirveestä jalkaansa ja joutui etsimään apua – ja runon loppu oli turhanpäiten pitkitetty, kun vanhus kolusi turhaan taloja löytääkseen parantajan. Yhdeksännessä runossa ollaan vihdoin parantajan tuvassa. Tarina ei tosin etene minnekään: ollaan kuin videopelissä, jossa täytyy … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Kahdeksas runo: Väinämöinen temppuilee naisenpuutteessaan ja teloo itsensä

Väinämöinen palailee Pohjolasta ja näkee naisen. Lukijat ovat jo ehtineet huomata, että siinä ei yleensä hyvin käy. Väinämöinen, joka sentään on ollut piireissä jo vähän ennen maailman syntyä, ei ole ehtinyt huomata toistuvaa kaavaa. Alkaa vokottelu kuin Corollasta maakunnan taajamassa. … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Seitsemäs runo: Markkinamiehen paluu

Viidennessä runossa Väinämöisellä ei mennyt kovin vahvasti. Dementiasta tai jostakin muusta johtuvasta harkintakyvyn puutteesta oli selviä merkkiä. Seitsemäs runo alkaa tukalasta tilanteesta, mutta todettakoon ettei siihen joutuminen ole yksinomaan Väinämöisen omista sekoiluista lähtöisin. Nykyään miehetkin saavat itkeä. Hyvä niin. Väinämöinen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti