Alastair Reynolds: Kostaja

Alastair Reynoldsin Kostajan tarina on vaikeuksissa. Kysessä on kostotarina, ja muualle kuin merelle lavastettuna merirosvotarinana se on paremmin kirjoitettu kuin esimerkiksi Michael Moorcockin Ilmojen sotaherra. Kostotarinoihin tai merirosvotarinoihin romaani tuskin tuo mitään uutta, mutta sen vaikeudet eivät kumpua siitä. Liki kaikki tarinat lie kuitenkin kerrottu.

Kostajassa harmittaa se, että siinä kerrottua kerrottua tarinaa paljon kiinnostavampaa on se, mitä tapahtui galaksissa ennen kuin tämä kertomus pääsi alkamaan. Puitteet ovat toki Reynoldsin vakiotavaraa: vanhoja sivilisaatioita, monta kertaa unohtuneita historioita, taikuutta muistuttavaa vierasta muinaista teknologiaa. Ne tarjoavat tarpeellisen taustan ja motivaation tarinan käänteille, mutta tarinan edessä mietin monta kertaa, enkö voisi lukea kostotarinan sijaan näistä vuosituhansien takaisista tapahtumista.

Saattaa tietenkin olla, että tarinoiksi aukaistuina nuo taustat eivät olisi niin kiinnostavia kuin nyt sirpaleisina legendoina ja arvailujen aiheina. Ne rakentavat valtaisaa mittakaavaa, joka Reynoldsin teoksissa aina tavalla tai toisella on – ja ehkä se juuri on niille riittävä rooli. Oliko kenenkään etu, kun Avaruusseikkailu 2001:n monoliitista saatiin tietää lopulta enemmän? Antoiko Halloween-elokuville mitään se, että Michael Myersin lapsuutta kuvattiin?

Myös tarinat, joihin Kostaja vihjaa tulevaisuudessa, ovat kiinnostavamman tuntuisia kuin nyt kerrottu kostotarina. Romaani on ilmeisesti sarjan aloitus. Sen kannalta on lupavaa, että loppuratkaisu herättää kiinnostuksen. Tällaisena romaani on kuitenkin itseään mielenkiintoisempien mutta enimmäkseen kertomattomian tarinoiden välissä.

Kategoria(t): tieteiskirjallisuus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *