Pasi Jääskeläinen: Väärän kissan päivä

Jos tarina on uni tai jokin vastaava sielunelämän ilmiö, se saattaa tuntua vähempiarvoiselta kuin tarina, joka ”olisi voinut oikeasti tapahtua”. Voi käydä myös niin, että esimerkiksi surrealistinen tekstinpätkä on helppo mieltää uneksi, jotta lukija pystyy suhtautumaan siihen samalla tavalla kuin hän suhtautuu maailmaan eläessään arkeaan – eli pohjimmiltaan ymmärrettävänä ja ennustettavana. Pasi Ilmari Jääskeläisellä on etenkin romaaneissaan ollut tapana horjuttaa tämän arkisen suhtautumistavan edellytyksiä. Väärän kissan päivä ei rakennu unille – vaikka joitakin painajaismaisia elementtejä sisältääkin – vaan muistoille.

Muistot ovat tarinoiden rakentamisen kannalta kiehtova elementti, koska muistot ovat tarinoita itsessään. Muistot ovat harvoin aivan irrallisia toisistaan, vaan ne liittyvät kehkeytyviin elämäntarinoihin, joita ihmisellä voi kulkea useita rinnakkain – riippuen siitä, millaisia muistoja kulloinkin aktivoituu tai millaisia puolia itsestään haluaa kertoa muille. Se, mitä tunnemma olevamme, on ainakin osittain kiinni muistojen muodostamista tarinoista.

Muistot eivät ole objektiivisia tilannekuvauksia ja faktojen luetteloita. Jo tallentuessaan  uskomuksemme, halumme ja toiveemme muokkaavat niitä, eivätkä ne pysy niin kutsutussa säilömuistissakaan vain säilössä. Näin kaksi yhteistä elämää elänyttä ihmistä ovat eläneet ikään kuin rinnakkaistodellisuuksissa – ainakin mitä muistojen muodostamiin todellisuuksiin tulee. Joskus todellisuudet ovat varsin samankaltaisia, aina eivät.

Väärän kissan päivässä Jääskeläinen rakentaa tarinaansa muistojen epävarmuudelle, joka näyttäytyy maallikollekin rajuna viimeistään muistisairauksissa. Tarinan toki tarvitaan myös tieteiskirjallinen elementti – muistia korjaava lääke – joka vasta mahdollistaa halutun tarinan kertomisen. Lopun käänne, joka tavallaan vastaa ”se olikin vain unta” -epäyllätystä, näyttäytyy kuitenkin tarinan elementtien kannalta aika sopusuhtaisena. Se jättää, muistin luonteen muistaen, myös lukijalle miellyttävän epävarmuuden: mitäköhän ”oikeasti” tapahtuikaan?

Kategoria(t): tieteiskirjallisuus Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *