Novelli – ihan yksinään

Tätä kirjoittaessa kirjastot ovat olleet viikkoja kiinni koronavirustilanteen vuoksi. Keltaisen kirjaston lukeminen on siis ollut tauolla, koska suurimman osan sarjan kirjoista lainaan kirjastosta. Lisäksi omista kirjahyllyistä lienee luettu suurin osa niistä kirjoista, jotka aion lukea.

Luen yleensä romaaneja. Novellit luen yleensä osana kokoelmaa. Mutta entä kun nyt ei oikein ole sellaisia?

Yhden kirjahyllyn päällä on Tampereen scifi-seuran Portti-lehteä. Viime vuosina sen lukeminen on jäänyt lähinnä kirja-arvostelujen katseluun. Pitäisikö nyt katsoa, millainen on suomalaisen spekulatiivisen novellistiikan taso?

Sopivasti tuorein Portti olikin viime vuoden viimeinen numero, jossa julkaistiin novellikilpailun voittaja eli Maiju Ihalaisen Parsija, etsijä, kaikkien toiveiden täyttäjä.

Ihalaisen novelli muistutti minua siitä, miksi novellejakin kannattaisi lukea ja mitä tämä muoto parhaimmillaan tarjoaa.

Alussa joutuu olemaan tosi tarkkana: jokainen sana ja lause voi olla tärkeä tarinan ymmärtämiseksi. Se voi olla vaativaa, mutta jos kirjoittaja on tehnyt työnsä hyvin, turhia sanoja ei ole.

Varsinkin spekulatiivisessa fiktiossa on elementtejä, joiden luonne ja merkitys ei aukea heti. Ihalaisen novellissa parsijaoppilaan kurkusta ryhdytään kivuliaasti kiskomaan ”elämänlankaa”, jotta kylään saapunut etsijä voisi saada kätensä takaisin. Lukija joutuu miettimään, onko vielä kärryillä vai menikö jotain tärkeää ohi. Onko tämä tulevaisuus, menneisyys vai jokin täysin meidän historiastamme irrallinen kuvitteellinen maailma?

Melkein hengästyttää, kun kirjoittaja parsii novellinsa elementeistä hienon ja johdonmukaisen kokonaisuuden, jossa tarinankuljetuksen ohessa hän luo kokonaisen maailman. Ihalaisen ei tarvitse pysäyttää hahmojaan selittämään asioiden taustoja, vaan koko olennainen historia ja nykyisyys piirtyy lukijan mieleen parissakymmenessä painosivussa ihan vain tarinaa kertomalla.

Tällainen tarinan rakentaminen luo jotenkin täysipainoisemman maailman kuin kymmenosainen läskifantasiasarja. Niin tehokasta: lukija saa koko maailman ilman turhia sanoja.

Pitäisi lukea enemmän novelleja – ainakin hyviä novelleja.

Kategoria(t): tieteiskirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *