Lupasin vierailla blogissa kuukausittain, sillä päätin osallistua perinteikkääseen Helmet-lukuhaasteeseen ja raportoin täällä kuukauden mittaan lukemistani kirjoista haasteen kannalta. Koska vuosi ja haaste ovat vielä varsin alussa, tässä postauksessa on enemmän taustaa haasteesta ja itsestäni lukijana.
Helmet-lukuhaaste on Helmet-kirjastojen (Helsinki, Espoo, Vantaa) kuudetta kertaa järjestämä lukuhaaste, jossa annetaan 50 aihetta, joihin liittyviä kirjoja haasteeseen osallistuja voivat lukea/kuunnella. Haasteessa korostetaan että haasteen ja aiheiden tulkintatapa on vapaa: pääpaino on lukemisella. Haasteeseen liittyy myös aktiivinen Facebook-sivusto ja tarjolla on myös taulukkopohja, johon lukemiaan kirjoja voi listata.
En ole aiemmin osallistunut lukuhaasteeseen, koska ”pakkolukeminen” on minulle työlästä. Olen lapsesta saakka pitänyt lukemisesta, luen paljon ja lähes kaikkea, niin kauno- kuin tietokirjallisuutta. Aloitettuani kirjallisuuden opinnot huvikseen lukeminen väheni rajusti, sillä opintoihin kuului määrällisesti paljon lukemista, minkä lisäksi luettu piti sisäistää niin hyvin, että sitä pystyi analysoimaan. Vapaa-ajalla ei enää houkuttanut tarttua kirjaan, joten lukeminen jäi vähemmälle.
Viime vuosina olen taas saanut lukemisen innosta kiinni, vaikka välillä tulee luettua enemmän ja välillä lukeminen jää taka-alalle. Äänikirjoja olen kokeillut, mutten ole jäänyt niihin koukkuun: lähinnä olen kuunnellut niitä silloin, kun minulla on ollut nukahtamisvaikeuksia ja Irlannissa asuessani kuuntelin jonkin verran kirjoja töihin matkatessa. Minulla on myös Kindle, mutta sitä käytän enimmäkseen matkoilla: arkikäytössä suosin perinteisiä painettuja kirjoja. Luen sekä suomeksi että englanniksi sen mukaan, kummalla kielellä satun löytämään mieluisaa luettavaa.
Tammikuun 10. päivään mennessä tänä vuonna luettuja kirjoja on seurantataulukossani 6 kappaletta: Pamela Druckermanin Mademoisellesta madameksi; Mim Skinnerin Häkkilinnut, Sara Medbergin Kreivin käsivarsilla; Colin Butcherin Molly ja minä; Tuija Lehtisen Tuhansien aamujen talo ja Salla Simukan Lukitut. Näistä kaksi ensimmäistä aloitin jo viime vuoden puolella, mutta loput on luettu kokonaan vuoden 2021 puolella.
Lukemistani kirjoista jokainen käy useisiin lukuhaasteen kohtiin enkä ole vielä päättänyt, minne minkäkin sijoitan. Olen ajatellut että uudelleenlukisin Piper Kermanin Orange is the new black -teoksen, jolloin voisin sijoittaa sen ja Häkkilinnut haasteen kohtaan Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta: molemmat teokset käsittelevät naisvankilaa, toinen vangin, toinen vankilan työntekijän näkökulmasta. Kreivin käsivarsilla on historiallinen rakkausromaani, jonka suurin puute oli henkilöhahmojen persoonattomuus. Tuija Lehtinen on yksi suosikkikirjailijoitani ja armeijamaailmaan sijoittuva Tuhansien aamujen talo on tuttua, taattua Lehtis-laatua. Simukan Lukitut oli nopealukuinen nuorille suunnattu dystopiaromaani, jonka perusidea pohjautuu Minority Report -elokuvaan, mutta joka onneksi löytää oman tulkintansa asiasta. Suosikkini tammikuun alun kirjoista oli ehkä Molly ja minä: Colin Butcher on yksityisetsivä, joka erikoistui kadonneisiin eläimiin ja koulutti Molly-spanielin etsimään kadonneita kissoja. Eläintenystävälle kirja on samaan aikaan jännittävä ja hauska mutta paikoin myös koskettava.
Vuoden lukutavoitteeni on 72 kirjaa eli 1,5 kirjaa viikossa eli vuosi on lähenyt hyvin käyntiin. Tarkoitukseni on lukea kirjoja, jotka kiinnostavat minua muutenkin ja toivoa, että haaste täyttyy ”itsestään”, mutta olen varautunut myös täsmälukemaan jotakin, jos jotkin haastekohdat osoittautuvat ongelmallisiksi. Yksi jo huomaamistani haasteen vaikutuksista on se, että lukuhaasteen Facebook-ryhmässä jaettujen lukuvinkkien ansiosta kirjavarausteni määrä on moninkertaistunut: tavallisesti olen varausjonossa 4-5 kirjaan kerrallaan, mutta tällä hetkellä varauksissani on 20 teosta. Toivon että lukuhaaste tutustuttaisi minuut uusiin kiinnostaviin kirjailijoihin, että luettavaa riittäisi jatkossakin.