Kuukausittainen arkisto:toukokuu 2019

Bändin tarinan ei tarvitse olla vain bändin tarina

Otin taannoin sattumalta luettavakseni SIG-yhtyeen – tai tarkemmin Matti Inkisen – tarinan summaavan Aku-Tuomas Mattilan kirjan Portaat purppurasumuun. Sen vuoksi kirjoitan Jaakko Teposta. Yhtyeen tai artistin elämäkerta ei useinkaan ole vain tarina yhtyeestä tai artistista. Oikeastaan tarina ulottuu väistämättä keskushahmoaan … Lue loppuun

Kategoriat: elämäkerrat | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Viides runo: Vanhan miehen harhainen epätoivo

Haluaisin lukea Kalevalaa vahvana sankarifantasiana. Lönnrotin kokoelma tuntuu kuitenkin kamppailevan realismin ja maagisten heerosten kömpelössä välimaastossa. Jos en saa lukea jumalien taistelusta alkumeren kaaoksessa, en suostu lukemaan viidettä runoa yliluonnollisen näkökulman kautta. Näin ollen viidennessä runossa mieleltään hauras Väinämöinen harhailee … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #113: Kunniakonsuli

Graham Greenen Kunniakonsuli on tarina kohtaloista, joihin johtaa kamppailu uskollisuuden, luottamuksen ja niiden särkymisen kanssa. Charles Fortnum on alkoholisoitunut Englannin kunniakonsuli Argentiinan Corrientesissa. Hänellä ei ole juuri asemaansa liittyviä tehtäviä. Hän ei mitenkään aktiivisesti pyri vahingoittamaan Englantia, hänen hän hyväksikäyttää … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #112: Kaupunki

Kylän aloittama William Faulknerin trilogia jatkuu. Epäilen yhä, että kirjoitusajankohdan amerikkalainen lukija saa tästä irti paljon enemmän kuin minä. Aikaisemmassa osassa Snopesin suku asettui Jeffersoniin kuin jokin vaikeasti karkotettava tuholaiseläinten lauma. He eivät kuitenkaan sinällään tuhonneet uutta asuinsijaansa, vaikka heidän … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Neljäs runo: Jälkiviisautta ja epäilyjä liioittelusta

Kalevalan neljännestä runosta nousee esiin kaksi asiaa: Aino ja hänen äitinsä elävät ihan eri kuplissa, ja Ainon äiti saattaa panna juttuihinsa vähän omiaan. Runo alkaa sillä, että Aino käyskentelee metsässä työn touhussa ja yhtäkkiä pusikosta änkeää esille vanha mies, joka … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti