Kuukausittainen arkisto:elokuu 2019

Keltainen kirjasto #121: Costandina

Zaharia Stancun Costandina-pienoisromaanissa on puskafarssin aineksia: huudetaan, tapellaan ja ryypätään. Teos on kuitenkin hahmojensa tarinoilta varsin traaginen. Nimihenkilö Costandinan tarina vaikuttaa tukalalta: hänen aviomiehensä hakkaa tämän monta kertaa ja lähettää Costandinan vaatimaan naisen kasvattiperheeltä maapalaa. Ilmeisesti kirjoitetun lain mukaan hänelle … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #120: Niin kauan kuin leirituli palaa

Zaharia Stancun romaanissa Niin kauan kuin leirituli palaa toistuu, etenkin sen alkupuolella, kaksi lausetta eri muodoissaan: ”he katsoivat meitä kuin kuolleita katsotaan” ja ”meillä ei ole mitään tekemistä sodan kanssa, mutta sodalla on tekemistä meidän kanssamme.” Niin kauan kuin leirituli … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Seitsemäs runo: Markkinamiehen paluu

Viidennessä runossa Väinämöisellä ei mennyt kovin vahvasti. Dementiasta tai jostakin muusta johtuvasta harkintakyvyn puutteesta oli selviä merkkiä. Seitsemäs runo alkaa tukalasta tilanteesta, mutta todettakoon ettei siihen joutuminen ole yksinomaan Väinämöisen omista sekoiluista lähtöisin. Nykyään miehetkin saavat itkeä. Hyvä niin. Väinämöinen … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #118: Haukkani Memed

Kostotarinoissa on aika selkeä fokus: on selvää, mikä tapahtumia ja etenkin päähenkilöä ajaa eteenpäin. Jokaisella lukijalla – ja varmaan jokaisella ihmisellä – on mielessään jonkinlainen oikeutuksen tai hyvityksen hakemisen mallitarina, joten kostotarinaa lukiessa tapahtumat pyrkivät asettumaan tähän malliin. Näin myös … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #117: Asian etu ja muita novelleja

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka Solženitsynin lukeminen on minulle vaikeaa. Vankileirien saariston ja kirjoittajan maine värjää koko lukukokemusta ilman että olisin vieläkään lukenut Vankileirien saaristoa. Jos se olisi mahdollista, voisi olla mielenkiintoista lukea jokin Solženitsynin teos tietämättä kirjoittajaa – kenties … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti