Kuukausittainen arkisto:lokakuu 2019

Kymmenes runo: Petosta kaikkialla

Julkaistu: 25.10.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Palattuaan Kalevalaan Väinämöinen on taas taikavoimissaan ja käyttää niitä huijatakseen Ilmarista. Väinämöisen bluffi on aika vaihteleva: ensin Ilmarinen arvaa jo parista sanasta, että nyt Väinämöinen on mennyt lupaamaan asioita hänen puolestaan, mutta seuraavalla hetkellä ei osaakaan epäillä mitään, kun Väinämöinen … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #123: Tunnustan eläneeni

Julkaistu: 18.10.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Tunnustan eläneeni on runoilija Pablo Nerudan omaelämäkerta. Se on julkaistu Keltaisessa kirjastossa, ja osin kerrontatyylin vuoksi sitä voitaneen pitää kaunokirjallisuutena. Mietin, kuinka suhtautuisin Pablo Nerudan tarinaan, jos se olisi fiktiivinen – siis samat tapahtumat, sama kerronta, mutta pääosassa henkilö jota … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #122: Ohdakkeet palavat

Julkaistu: 11.10.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Hoikan Memedin tarina jatkuu. Tässä jatko-osassa, hassua sinänsä, Memed ei kuitenkaan ole kovin aktiivinen toimija. Hän lähinnä pakenee piileskelee, pakenee poliiseja ja joutuu tahtomattaan taisteluihin heidän kanssaan. Aktiivisen toimijan tai tapahtumien käynnistäjän roolissa ovat Memedistä kerrotut tarinat. Hän saa kyläläisten … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Yhdeksäs runo: Tarina ei etene

Julkaistu: 4.10.2019 | Kirjoittanut: Petri Karkkola

Kahdeksannessa runossa Väinämöinen sai kirveestä jalkaansa ja joutui etsimään apua – ja runon loppu oli turhanpäiten pitkitetty, kun vanhus kolusi turhaan taloja löytääkseen parantajan. Yhdeksännessä runossa ollaan vihdoin parantajan tuvassa. Tarina ei tosin etene minnekään: ollaan kuin videopelissä, jossa täytyy … Lue loppuun →

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti