-
Viimeisimmät artikkelit
Viimeisimmät kommentit
- Tope: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Leavings-tarinoita: Miranda
- Petri Karkkola: Liu: Kuolema on ikuinen
- Raparperi: Leavings-tarinoita: Miranda
- Rauno Sainio: Liu: Kuolema on ikuinen
Arkistot
- lokakuu 2024
- syyskuu 2024
- elokuu 2024
- heinäkuu 2024
- kesäkuu 2024
- toukokuu 2024
- huhtikuu 2024
- maaliskuu 2024
- helmikuu 2024
- tammikuu 2024
- joulukuu 2023
- marraskuu 2023
- lokakuu 2023
- syyskuu 2023
- elokuu 2023
- heinäkuu 2023
- kesäkuu 2023
- toukokuu 2023
- huhtikuu 2023
- maaliskuu 2023
- helmikuu 2023
- tammikuu 2023
- joulukuu 2022
- marraskuu 2022
- lokakuu 2022
- syyskuu 2022
- elokuu 2022
- heinäkuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- heinäkuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- heinäkuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
Kategoriat
Meta
Kuukausittainen arkisto:marraskuu 2022
Neljäskymmenes runo: Se kantele!
Neljäskymmenen runo on pitkälti siirtymää: ollaan siis menossa Pohjolaan tappelemaan, mutta matkan kuvaukseen saa kansanperinteen säilömisen nimissä mahduttaa ”kosken sanat”. Kyseessä on jonkinlainen suojaloitsu. Suuremman jännitteen kuitenkin tarjoaa valtava hauki, jonka päälle sotajoukon vene jumittuu. No, sehän tarkoittaa toisaalta sitä, … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Kalevala, kantele, Lemminkäinen, Väinämöinen
Jätä kommentti
Keltainen kirjasto #224: Menneen maailman maalari
Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari on ainakin osittain kertomus siitä, kuinka ihminen alkaa kertoa itselleen ja muille tarinaa itsestään niin, että hän lopulta todella elää tarinaansa. Alkuteoksen – kyllä, se on englanniksi – nimi An artist of the floating world … Lue loppuun
Kategoriat: Keltainen kirjasto
Avainsanoina Kazuo Ishiguro, Keltainen kirjasto, Menneen maailman maalari
Jätä kommentti
Keltainen kirjasto #223: Täydellinen rauha
”Täydellinen rauha” tuntuu mahdottomalta otsikolta tarinalle. Eikö tarina vaadi jonkin konfliktin, jonkin jännitteen, ollakseen edes jotakin kiinnostavaa? Voiko tarinaa olla täydellisessä rauhassa tai täydellisestä rauhasta? Amos Ozin romaanin Täydellinen rauha nimi tuntuukin kannessa pettävältä. Tarina voi alkaa täydellisestä rauhasta, joka … Lue loppuun
Kategoriat: Keltainen kirjasto
Avainsanoina Amos Oz, Keltainen kirjasto, Täydellinen rauha
Jätä kommentti
Yhdeksäsneljättä runo: Johdanto varsinaisiin sankaritekoihin?
Tästä runosta alkaa Kalevalan kolmas Väinämöis-jakso eli Sammon ryöstö. Runo on alkusoittoa ja joukkojen kokoamista – siinä itsessään ei tapahdu paljonkaan, mutta jotenkin tulevaa ennakoiva sävy on kuitenkin erilainen kuin aikaisemmissa runoissa. Väinämöisen varsinaiset sankariteot ovat toistaiseksi olleet harvassa, mutta … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Louhi, Pohjolan emäntä, Sampo, Väinämöinen
Jätä kommentti