Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto 216: Vanhaa rakkautta

Isaac B. Singerin novellikokoelma Vanhaa rakkautta on koottu ilmeisesti viidellä vuosikymmenellä ilmestyneistä tarinoista. Melkein jokaista lukiessaan tuntuu kuin lukisi samaa ydintarinaa mutta hieman eri miljöössä tai hieman eri henkilöin. Novellit eivät ole niin peittelemättömästi koko ajan sama tarina kuin Alberto … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #214: Yhä useamman sydän pettää

Tuntuu, että Saul Bellow’n romaani Yhä useamman sydän pettää on romaani kahdesta vanhenevasta miehestä, jotka keskustelevat pitkäveteisesti aikaisemmista epäonnistumisistaan ja elämässä eksymisestä, kunnes joutuvat myös nykyisyydessä hankalaan tilanteeseen ja ovat täysin hukassa. Suurin osa kirjan tarinasta onkin tarinoita jotenkin hankalista … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Liu: Kuolema on ikuinen

Sananen kirjan nimestä. ”Kuolema on ikuinen” on jonkin James Bond -elokuvan otsikko, eikö vain? Englanniksi alkuteoksen nimen ilmoitetaan olevan ”Death’s End”. Sananmukainen käännös olisi varmaankin ”kuoleman loppu”. Eivätkö nämä anna tulevalle tarinalle vähän erilaiset alkutahdit? Trilogian edellinen eli keskimmäinen osa … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Liu: Synkkä metsä

Liu Cixinin tieteistrilogian ensimmäinen osa Kolmen kappaleen probleema rakensi tarinaa esittelemällä melko hyvässä rytmissä luonnontieteellisiä ideoita. Toinen osa Synkkä metsä rakentuu hieman eri tavalla – edellään luonnontieteet ovat keskeisiä, mutta fokus on muuttuneen miljöönkin vuoksi toisaalla. Trilogia kertoo ainakin toiseensa … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Liu: Kolmen kappaleen probleema

On sanottu, että tieteiskirjallisuus on ideoiden kirjallisuutta. Tällöin novelli on sille luonnollinen muoto: idean saa hyvin aseteltua lyhyen tarinan ympärille tai ytimeen. Liu Cixinin Kolmen kappaleen probleema sen sijaan on melko pitkä romaani – käännettynä lähes 450 sivua. Otsikko viittaa … Lue loppuun

Kategoriat: tieteiskirjallisuus | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #213: Ei oikein ihminenkään

Huomaan harmittelevani, kun Keltaisessa kirjastossa tulee vastaan muuta kuin kertomakirjallisuutta. Joseph Brodskyn (alk. Iosef Aleksandrovitš Brodski) esseekokoelma Ei oikein ihminenkään koostuu kahdesta tekstistä, jotka ovat kansitekstien mukaan alkuteoksen ensimmäinen ja viimeinen essee. Tietämättä taustoja sen kummemmin tulee mieleen, että Otavalle … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti

Viidesneljättä runo: Kullervo ottaa siskonsa kyytiinkin

Pari runoa sitten harmittelin, että Kullervon piirteeksi alussa hahmoteltu taipumus epäonnistua töissään melkein yliluonnollisen näyttävällä tavalla oli hävinnyt. Runo 35 ainakin osin tuo tämän taipumuksen takaisin: ei onnistu soutaminen, ei nuotan vetäminen. Epäonnistumiset eivät tosin ole aivan ilmiömäisiä, mutta eivätpä … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #212: Valkoinen tunkio

Alice Munro kertoo novellikokoelmassaan Valkoinen tunkio pitkiä ja painavia tarinoita. Parasta on, että hän kykenee kertomaan pitkän tarinan, jonka sivumäärä on vähäinen. Erittäin hyvä esimerkki tästä on noin 30-sivuinen novelli ”Monsieur les Deux Chapeaux”. Munro vuorottelee henkilöidensä menneisyyden ja nykyisyyden … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #211: Mikä verissä on

Robertson Daviesin Mikä verissä on rakentuu petoksille. Petos – tai ainakin jonkinlainen valheellisuus – tarvitaan tarinan aloittamiseen, sen käänteiden motivointiin ja jännitteen rakentamiseen. Kaikki alkaa siitä, kun päähenkilö Francisin isoisä tarvitsee raskaaksi tulleelle tyttärelleen kunnollisen miehen. Vammaisena syntynyt lapsi kuitenkin … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Neljäsneljättä runo: Epäuskottavia käänteitä

Surmatyön jälkeen Kullervo pakenee, mutta ei ainakaan vielä saa Ilmarista peräänsä. Vaikuttaa siltä, että Ilmarisen emännän raaka murha oli tarinan kannalta tarpeeton: se ei motivoinut Ilmarista mihinkään ja Kullervolla oli joka tapauksessa syy hylätä isäntänsä. Kullervo aikoo lähteä kostamaan Untamon … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti