Kirjoittajan arkistot:Petri Karkkola

Keltainen kirjasto #175: 1934

Alberto Moravian 1934 on tarinoiden kannalta todella kiehtova. Aluksi nimittäin näyttää siltä, että päähenkilö kehittelee kokonaan päässään epätoivoisen romanttisen tarinan kohtaamastaan naisesta, ja uskoo tämän tahtovan tehdä kaksoisitsemurhan rakastajansa – siis 1934:n päähenkilön – kanssa. Aluksi tämä tuntuu epäuskottavalta: onhan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #174: Tuntemattomalle jumalalle

John Steinbeckin romaani Tuntemattomalle jumalalle on tarinaltaan yhtä aikaa hirmuisen yksinkertainen ja vahva. Väittäisin jopa, että romaani on myös juuri sopivan mittainen. Sillä ei ole juuri mitään tekemistä sivumäärän kanssa. Tarinassa kerrotaan tarpeellinen eikä juuri mitään muuta. Tarinan edetessä tarpeeton … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Yhdeksästoista runo: Lisää aiotun anopin vaatimuksia

Kalevalan yhdeksännessätoissa runossa Pohjolan emäntä jatkaa kohtuuttomuuttaan, mutta antaa lopulta tyttärensä Ilmariselle. Väinämöinen harmittelee. Pohjolan tytär ja Ilmarinen haluaisivat toisensa, mutta tuleva anoppi vaatii tunnetusti liki mahdottomia: täytyy kyntää se kyinen pelto, sitten pyydystää sekä Tuonelan karhu että Manalan susi … Lue loppuun

Kategoriat: Kalevala | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #173: Kuikkajärvi

Tarinat etenevät ajassa. Mutta mikä pakko niiden on edetä alusta loppuun? Tai jos erotetaan esine ja sisältö, niin onko kirjan tarinan loppu samassa kohdassa, jossa kirja loppuu. Voisi sanoa, että E.L. Doctorowin Kuikkajärvi etenee epäjärjestyksessä. Mutta eihän kirjoittaja varmastikaan tehnyt … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #172: Tervanukke

Joskus kirjassa kerrotaan paljon ja juurta jaksain. Joskus jotain jätetään kertomatta, ja joskus juuri se jokin tuntuu hirmuisen merkittävältä. Toni Morrisonin Tervanukke tuntuu jättävän jotain kertomatta, ja tämä jakso tekee sen tarinasta yllättävällä tavalla mielenkiintoisen. Tain sitten lukiessa tarkkaavaisuuteni vain … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #171: Rakkauden tuolla puolen

Tavallaan sekä mennyt että tulevaisuus ovat läsnä jokaisessa hetkessä. Tietenkään ne eivät ole mukana kokonaan, mutta pala mennyttä ja tulevaa on aina vallitsevassa kokemuksessamme. Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa olemme matkalla jonnekin. Matkan hetkille antaa merkitystä tavoite, määränpää, joka on sekä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Ilon ja surun kirjastojen vuosi 2020

Huh huh. Aikamoinen vuosi. Jälkeenpäin ajatellessa tuntuu tosi hyvältä, että sai väitellä tohtoriksi alkuvuodesta 2020. Pian oman väitökseni jälkeen väitöstilaisuudet saleissa yleisön edessä loppuivat. Tietenkin tohtoriksi olisi päässyt etänä – ja moni on päässytkin. Se on sama saavutus. Mutta jotain … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Cyberpunk 2020: Roolipeli synkästä lähimenneisyydestä

Vähältä piti, mutta saimme pelattua klassista vuonna 1990 ilmestynyttä Cyberpunk 2020 -roolipeliä vuonna 2020. Olisinko pelannut sitä ensimmäisen kerran 1990-luvun lopulla ja sitten viimeisen kerran ennen äskeistä vuonna 2005? Se tosin oli lyhyt siirtymäseikkailu Cyberpunk V3.0-peliin, josta voi sanoa aika … Lue loppuun

Kategoriat: roolipelit | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #170: Oikutteleva bussi

John Steinbeckin ehkä lyhyessä romaanissa Oikutteleva bussi tehdään matkaa pisteestä A pisteeseen B. Matkalla on vastoinkäymisiä, kuten kova sade ja hutera silta. Itse matkalla ei kuitenkaan ole romaanin tärkeimpien tarinoiden kannalta mitään väliä. Oikuttelevassa bussissa kuvataan joukko erilaisia matkustajia sekä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #168: Pahanneuvon vuori

Lapsen mielikuvitus, jännitteinen geopoliittinen tilanne, pyhien kirjoitusten lupaukset ja kuolemansairaan miehen levottomat unet – niistä on Amos Ozin Pahanneuvon vuori tehty. Ne kaikki versovat tarinoita tai ovat tarinoista tehtyjä. Ozin kolmen toisiinsa liittyvän novellin kokoelma ei ole mikään tarinan tasoilla … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , | Jätä kommentti