-
Viimeisimmät artikkelit
Viimeisimmät kommentit
- Petri Karkkola: Keltainen kirjasto #139: Holtiton mies
- Jarmo: Keltainen kirjasto #139: Holtiton mies
Arkistot
- elokuu 2022
- heinäkuu 2022
- kesäkuu 2022
- toukokuu 2022
- huhtikuu 2022
- maaliskuu 2022
- helmikuu 2022
- tammikuu 2022
- joulukuu 2021
- marraskuu 2021
- lokakuu 2021
- syyskuu 2021
- elokuu 2021
- heinäkuu 2021
- kesäkuu 2021
- toukokuu 2021
- huhtikuu 2021
- maaliskuu 2021
- helmikuu 2021
- tammikuu 2021
- joulukuu 2020
- marraskuu 2020
- lokakuu 2020
- syyskuu 2020
- elokuu 2020
- heinäkuu 2020
- kesäkuu 2020
- toukokuu 2020
- huhtikuu 2020
- maaliskuu 2020
- helmikuu 2020
- tammikuu 2020
- joulukuu 2019
- marraskuu 2019
- lokakuu 2019
- syyskuu 2019
- elokuu 2019
- heinäkuu 2019
- kesäkuu 2019
- toukokuu 2019
- huhtikuu 2019
- maaliskuu 2019
- helmikuu 2019
- tammikuu 2019
- joulukuu 2018
- marraskuu 2018
- lokakuu 2018
- syyskuu 2018
- elokuu 2018
- heinäkuu 2018
- kesäkuu 2018
- toukokuu 2018
- huhtikuu 2018
- maaliskuu 2018
- helmikuu 2018
- tammikuu 2018
- joulukuu 2017
- marraskuu 2017
- lokakuu 2017
- syyskuu 2017
- elokuu 2017
- heinäkuu 2017
- kesäkuu 2017
- toukokuu 2017
- huhtikuu 2017
- maaliskuu 2017
- helmikuu 2017
- tammikuu 2017
Kategoriat
Meta
Aihearkisto: Kalevala
Viidesneljättä runo: Kullervo ottaa siskonsa kyytiinkin
Pari runoa sitten harmittelin, että Kullervon piirteeksi alussa hahmoteltu taipumus epäonnistua töissään melkein yliluonnollisen näyttävällä tavalla oli hävinnyt. Runo 35 ainakin osin tuo tämän taipumuksen takaisin: ei onnistu soutaminen, ei nuotan vetäminen. Epäonnistumiset eivät tosin ole aivan ilmiömäisiä, mutta eivätpä … Lue loppuun
Neljäsneljättä runo: Epäuskottavia käänteitä
Surmatyön jälkeen Kullervo pakenee, mutta ei ainakaan vielä saa Ilmarista peräänsä. Vaikuttaa siltä, että Ilmarisen emännän raaka murha oli tarinan kannalta tarpeeton: se ei motivoinut Ilmarista mihinkään ja Kullervolla oli joka tapauksessa syy hylätä isäntänsä. Kullervo aikoo lähteä kostamaan Untamon … Lue loppuun
Kolmasneljättä runo: Ilmarisen emännän tuho
Paimenessa Kullervolle tulee nälkä, ja hän rikkoo veitsensä emännän ilman mitään syytä leipään leipomaan kiveen. Menetystä voimistaa se, että veitsi oli ainoa muisto Kullervon perheestä. Ratkaisu on ihan hyvä – se tekee käänteestä vielä henkilökohtaisemman – mutta olisi ollut eduksi, … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Gail Simone, Ilmarinen, Ilmarisen emäntä, Kalevala, Kullervo, Pohjan neiti
Jätä kommentti
Kahdesneljättä runo: Mitä ihmettä?
Tuntuu kuin Lemminkäis-jaksoja ja Ilmariseen liittyviä runoja olisi toimittanut ihan eri henkilö. Toinen arvostaa johdonmukaisuutta, jatkumoa ja komeita näkyjä, toiselle riittää että saadaan sovittu runomäärä täyteen välittämättä sisällöstä tai logiikasta. Runossa 32 on 548 säettä, joista noin 500 on erilaisia … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Ilmarinen, Ilmarisen emäntä, Kullervo, Pohjan neiti
Jätä kommentti
Yhdesneljättä runo: Kullervo, Untamo ja ongelmien kierrätys
Runo 31 aloittaa Kullervo-jakson. Monille se on tuttu maalauksesta Kullervon kirous. Tässä runossa vasta pohjustetaan kiroukseen johtavia tapahtumia. Todetaan lähtötilanne aivan lyhyesti: sukuhaarat sotivat keskenään ja Untamon joukot saavat lopullisen voiton Kalervosta ja vievät mukanaan henkiin jättämänsä raskaana olevan naisen. … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Akseli Gallen-Kallela, Ilmarinen, Kalervo, Kalevala, Kullervo, Kullervon kirous
Jätä kommentti
Kolmaskymmenes runo: Missä on kliimaksi?
Lemminkäis-jaksossa on lopullista yhteenottoa alustettu huolellisesti. Lemminkäinen lähti räyhäämään Pohjolaan, Pohjolan emäntä saa tämän naisenhalussaan hirvijahtiin ja metsästämään Tuonelan joutsenta – ja siinä hommassa menee henki. Sittemmin vointi kohenee, mutta morsian menee yhtä kaikki toiselle eikä häihinkään kutsuta. Tästä alkaa … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Pohjolan emäntä, Tiera, Tuonelan joutsen
Jätä kommentti
Yhdeksäskolmatta runo: Kalevalan Casanova ja demografinen arvoitus
Runo 29 ei ehkä rytmity aivan niin hyvin kuin aikaisemmat Lemminkäis-jakson runot – ja siihen olisi voinut rakentaa tehokkaamman cliffhangerin lopettamalla sen aikaisemmin. Mutta edelleen tarina etenee – toisin kuin hääjaksossa. Lemminkäinen pakenee siis saareen, ja neidot toivottavat hänet tervetulleeksi. … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Kyllikki, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti
Jätä kommentti
Kahdeksaskolmatta runo: Lemminkäinen ja hänen maaginen sukunsa
Hyvä rytmitys ja toiminnantäyteisyys jatkuvat. Lemminkäisen pitää paeta syystäkin vihastunutta Pohjolan väkeä. Miten hän sen tekee? Loitsintakin jatkuu: hän muuttuu kotkaksi ja ottaa hatkat! Tämänhetkisten näyttöjen perusteella Lemminkäinen on Väinämöistä taitavampi taikoja. Lisäksi hänen äitinsä tuntuu omaavan jonkinlaisia taikavoimia myös … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Kyllikki, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti, Väinämöinen
Jätä kommentti
Seitsemäskolmatta runo: Lemminkäinen taitaa olla Väinämöistä kovempi loitsija
Lemminkäis-jakson runot ovat kohtalaisen tiiviitä ja täynnä tapahtumia. Tarina etenee rivakasti ja maaginen maailma on eri tavalla tavoitettavissa kuin monissa aikaisemmissa jaksoissa. Tämän runon jälkeen Lemminkäisellä alkaa olla enemmän näyttöjä loitsijana kuin Väinämöisellä. Pohjolaan saavuttuaan Lemminkäinen alkaa mielenkiintoiseen uhitteluun: tekee … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Pohjolan emäntä, Pohjolan isäntä, Väinämöinen
Jätä kommentti
Kuudeskolmatta runo: Lemminkäinen panee tarinaan vauhtia ja toimittaja muistaa jatkumon
Runo 20 alusti Lemminkäiseen kostoretkeä Pohjolaan. Sen jälkeen oli aika kauan tarinointia, joka vaikuttaa minusta ainakin toistaiseksi tyhjäkäynniltä ja kansanperinteen säilömiseltä. Nyt, runossa 26, juoni taas etenee. Runo kunnioittaa jatkumoa aika hyvin: Paitsi että Pohjolan emäntä tieten tahtoen jätti Lemminkäisen … Lue loppuun
Kategoriat: Kalevala
Avainsanoina Kalevala, Lemminkäinen, Lemminkäisen äiti, Pohjolan emäntä
Jätä kommentti