Taas yksi vuosi melko säännöllistä lukemista ja varsin säännöllistä julkaisemista. Huh huh.
Vuosi alkoi samalla rytmillä kuin monet aikaisemmatkin: pari merkintää Keltaisesta kirjastosta ja sitten väliin merkintä Kalevalasta. Vasta huhtikuussa tähän tuli poikkeama, kun kirjoitin sensuurin teemasta. Aihe olisi ansainnut huomattavasti syvällisemmän ja pidemmän käsittelyn, mutta tulipa kirjattua ylös joitakin edes hajanaisia ajatuksia.
Kesäsarja oli vähän hassusti yksi teos eli Alastair Reynoldsin Noidankehä. Luin siis sen kerran ja kirjoitin siitä varastoon lopulta kaksi merkintää, koska unohdin ensimmäisen olemassaolon. Ehkä se kertoo vuodesta – tai omasta hiipuvasta kapasiteetista – jotain.
Kalevala-sarja tuli yksittäisten runojen osalta päätökseen syyskuussa, vaikka eepoksen varsinen tarina oli loppunut aikaisemmin. Vaikka urakan äärelle pitää vielä myöhemmin palata toisesta kulmasta, on tuo kevyellä otteella koottu sarja yksi ihan hauska ja ansioluettelossa melkein mainitsemisen arvoinen kokonaisuus.
Kesäsarjan Noidankehää lukuun ottamatta ensimmäinen merkintä muusta teoksesta kuin Keltaisesen kirjaston jäsenestä tai Kalevalasta oli Jemisinin Obeliskiportti eli Murtunut maailma -trilogian keskimmäinen osa. En ole ihan varma, tulenko koskaan kirjoittamaan kolmannesta osasta, vaikka sekin on luettu. Koska lukemisesta on jo aikaa – nämä satunnaisten teosten merkinnät on saatettu kirjoittaa vuoden verran etukäteen – enkä ole vieläkään luonnostellut mitään, tuskin tulen kirjoittamaan. Välttämättä kolmannesta osasta ei ole mitään sellaista sanottavaa, joka toisi lisäarvoa aikaisempien osien pohdintoihin.
Joskus tietokirjallisuuttakin voi käsitellä tällaisessa tarinoihin keskittyvässä blogissa. Raamattu tarjosi tähän kuitenkin mahdollisuuden. Ville Mäkipellon ja Paavo Huotarin teos Raamatun eri tekstiversioista on toki sellainen, joka yleissivistyksen vuoksi kannattaisi mahdollisimman monen lukea. Blogin julkaisu ei kuitenkaan rytmittynyt ihan niin, että siitä olisi tullut jouluinen merkintä…
Vuosi sitten mietin, että olin ajatellut kirjoittaa roolipeleistä, mutta en lopulta saanut aiheesta ainoatakaan julkaisua. Tänä vuonna asiasta tuli sentään yksi merkintä, ja se on alku pienelle sarjalle ja muille roolipelimerkinnöille. Näyttää kuitenkin siltä, että vuonna 2024 Keltaisen kirjaston tarinoita rytmittävät nimenomaan pohdinnat roolipelien tarinoista. Cyberpunk Red ainakin on hyvin edustettuna – toivottavasti kiinnostaa edes osaa – ja lienee niin, että Unknowm Armies on toinen, josta tulen kirjoittamaan. Kesäsarjasta ei ole aavistustakaan, mutta mitä todennäköisimmin kyse ei ole roolipeleistä.
Joten – tästä seuraavaan vuoteen!