Gertude Steinin kirjoittamassa Alice B. Toklasin omaelämäkerrassa ei ole tarinaa. Siinä on kokoelma tapahtumia. Se ei ole edes sarja tapahtumia, sillä jokin tapahtuma mainitaan, sitten sitä palataan myöhemmin tarkentamaan. Tärkeintä vaikuttaa olevan, että se on kokoelma tapahtumia, joissa mainitaan paljon ihmisiä, jotka suhtautuivat Gertrude Steiniin jollakin tavalla. Jos ei ole erityisen kiinnostunut Gertrude Steinista – kuten en ole – on vaikea kuvitella miksi olisi kiinnostunut tästä teoksesta.
Tarina, tai sen puute, ja valittu muoto johtavat kuitenkin joihinkin ajatusleikkeihin.
Alice B. Toklasin omaelämäkerta on siis Gertrude Steinin kirjoittama tapahtuma- ja nimikokoelma, jossa Gertrude Steinin elämänkumppani Alice B. Toklas muka kuvaa elämäänsä – tai siitä Gertrude Steinin kanssa viettämäänsä osaa. Viimeisellä sivulla ”Alice” kertoo, että teksti onkin Gertrude Steinin.
Kuvatut tapahtumat – tai tarina, jos ollaan suopeita – on siis kerrottu yhdellä tavalla: Gertude Stein kertoo ne Alice B. Toklasina. Entäpä muut vaihtoehdot?
Olisivatko tapahtumat erilaisia, jos Alice B. Toklas oikeasti kertonut ne?
Olisivatko tapahtumat erilaisia, jos Alice B. Toklas olisi kertonut ne mutta niin kuin arvelisi Gertrude Steinin ne kokeneen? Tämä olisi nyt toteutuneeseen nähden likimain käänteinen tilanne.
Olisivatko tapahtumat erilaisia, jos Gertrude Stein olisi kertonut ne Alice B. Toklasin näkökulman sijaan omastaan? En ole itse asiassa varma, muuttaisiko tämä paljonkaan. Mikä oli muka Alice B. Toklasina kirjoittamisen ajatus? Vaikuttiko se tarinaan jotenkin?
Romaanin tarinattomuus saa miettimään tarinoiden mahdollisuuksia.